Tänään taas katkipoikki.

Vaihtelee tosi paljon nää päivät. Yhtenä päivänä jaksaa vaikka mitä, toisena tekis mieli vajota pumpuliin nukkumaan. Toissa siivousperjantaina en jaksanut juuri mitään, viimeperjantaina siivosin ihan normaalisti. Eilen jaksoin myös paljon, käytiin puistossa ja kaupassa ja mitä kaikkea. Tänään olen sitten ollut aivan poikki.

Elsin kaksi serkkua äiteineen kävi kylässä. Se oli tosi mukavaa, mutta kyllä sekin rehellisesti vähän verotti voimia. Huomenna Elsin famo tulee ulkoiluttamaan lapsenlastaan. Se on kiva, koska eilen taas rusahti liitos ja nyt särkee kävellä. Jos sitten huomenna aamulla on kovasti vielä kipeä olo niin voin valita kotiin jäämisen. Pääsee Elsi sitten ainakin iltapäivällä ulos.

Ostin Tommee Tippee-rintapumpun ja kaksi pulloa ja kaksi tuttiosaa. Eli nyt on kolme 0-3kk tuttiosaa ja kaksi 3-6kk tuttiosaa, ja muutoinkin tuon pitäisi olla hidasvirtauksinen ja koliikkia ehkäisevä. Rintapumppu toimii yhdellä kädellä, mikä on kiva. Viimeksi käytössä oli ainun kahden käden pumppu, ja se oli kyllä vaikea.  Toivon silti, ettei ihan hirveästi tarvitsisi pumpata. Imetys vähän hirvittää etukäteen, mutta onhan monella tokan lapsen imetys mennyt hyvin vaikka ekan onkin takkuillut.

35+0

Ajattelin jatkaa tyylipäivityksiä kotiasuissa (voisikin pitää semmoisen kotiäidin päivänasu-blogin :D). Tässä siis pikkuveli 35+0. Kummulla on kokoa, sf-mitta yli käyrien. Jännittää lapsen koko toden teolla, vaikka neuvolan täti sanoikin uskovansa enemmän vauvan vain olevan nyt niin ylhäällä. Kohtu tuntuu korkeammalla kuin se Elsistä ikinä tuntui, pikkuveli koputtelee kylkiluita. Viikon päästä on synnytystapa-arvio, sitten saa edes jotain osviittaa koosta. Kävi kyllä mielessä, että ehkä veli onkin viikkoa vanhempi niinkuin rakenneultrassa uhosivat, silloin ei mitta tosiaan olisi ihan niin paha. Ja toisaalta lyhyenä ihmisenä mun mahassa ei ehkä vain ole niin paljon tilaa kasvaa sisäänpäin. Istukkakin on edessä, ja veljen asento erilainen kuin Elsin oli. Kaikki varmasti vaikuttaa. Silti jännittää.

Sunnuntai, lasagne!

Teen lasagnea sunnuntain kunniaksi, se on nyt uunissa. En ole tehnyt ennen tuolla ohjeella ja hirveän vähän muutenkaan, katsotaan mitä siitä tulee. Odotan innolla, hyvä lasagne on hyvää. (Tuli hyvää, mutta en tiedä miksi ylin kerros käpristyi. Leikkasin siitä saksilla kovat mustuneet reunat pois niinkuin superkokit aina. )

Olisi tosi kiva osata semmoisia ihania ruokia, joista lapset ja mies olisi sitten "voi kyllä meiän äitin sämpylät/lasagne/korvapuustit on silti parempia", mutta siihen taitaa mulla olla vielä matkaa. Naureskelen vähän olenko tosissaan näin kotiorientoitunut nykyään, ilmeisesti! Toisaalta jos on kotona, niin parempi keksiä keinot millä siitä nauttii.

Löysin kirpparilta taas kivoja juttuja, muunmuassa puisen leikkikaaren ja jotain marimekon vaatteita halvalla. Ilahdutti! (Oli vaikea saada tuo kuva aikaan, kun mukana hääräsi innokas avustaja sekä jättimäinen kissa.)

Ja mies luopui miksaus(vaate)kaappinsa pöydästä, ja sain siitä hoitopöydän!

Sokereista, taas.

Sokerit on totelleet paremmin nyt. Olen saanut syödä aika normaalisti, esimerkiksi söin leipäpalan ja maitoa ruoan kanssa eikä ollut liian korkea. Tulin silti liian itsevarmaksi, ja söin tänään välipalan jälkeen kolme pientä kaurakeksiä ja vähän mehua, ja nyt ennen ruokailua sokerit oli 7,6 kun saisi olla alle 5,5..

Eli ei  silti pidä huijata itseään ja väittää ettei tee haittaa jos syö vähän herkkua. Harmillista, mutta hyvä kun sentään mittasin niin tuli huomattua. Katsotaan nyt mitä sokerit sanovat illalla.

Noin ylipäätään olen sitä mieltä, että niistä vouhkaaminen menee välillä liiallisuuksiin. Jos tämä (minun mielestäni hyvin terveellinen ja normaali) syöminen tekee vouhkaamisen verran vahinkoa, niin varmaan siihen sitten kannattaisi se lääkitys aloittaa.

Toivon kovasti, että se tiukkakuuri ei palaa takaisin ja saan syödä loppuun asti kohtuullisen rennosti.

Muutoksia

Sain tosi hauskan projektin itselleni, kun ystävä pelasti roskiin menemästä vanhan keinuhevosen. Se on palvellut jossain päiväkodissa ja siltä oli irronnut korvat ja häntä. Ompelin korvat kiinni ja laitoin myös uuden harjan ja hännän villalangasta. Ompelen täll hetkellä suitsia ja sitten seuraa varmaan satula. En ole päättänyt vielä kangasta siihen. Ehdotuksia otetaan vastaan!

Tajusin, että tuosta isommasta sängystä saa laidat pois! Ohoo! Eihän siinä mennytkään kuin kauan. Mies korjasi sen rikkonaisen jalan ja vedettiin se tuollalailla pidemmäksi, jotta siinä voi joskus vaikka nukkua vähän. Elsillä on ollut tapana itkeä öisin ja kaivata minua viereen, jos on ollut jonkun hoidossa. Näkee silloin varmaan jotain hylkäyspainajaisia. Nyt tuota voi myös pitää sohvana ja Elsi pääsee siihen itse kiipeämään.

Tahtoisin maalata tuolle seinälle jotain. Tai ehkä tapetoida. Voisin vaikka jonkun eläimen siluetin tapetoida..Tai sitten maalata tai teipata palloja, tai tehdä hauskoja kehyksiä, tai jotain muuta. Ihailen selkeitä sisustuksia, mutta en itse osaa elää semmoisessa. Meillä on siis aika peppisää tai maijaisaa.

(kuvat: http://www.teidentollot.fi/.a/6a00e552b0fa878834011570c125bd970b-320wi
http://svenska.yle.fi/matochfritid/specialartikel.php?id=2968
http://www.ohdeedoh.com/uimages/ohdeedoh/dominonurseryPICforeva.jpg)

Olen tosi särkyinen ja väsynyt.

Eipä oikeastaan muuta. Semmoista ikävää kolotusta on koko ajan selässä ja alavatsalla ja välillä reisissä. Luin Elsin odotuksen aikaisia kirjoituksia, niin samankaltaista on ollut joskus 37+ viikoilla silloin. Aika särkyinen taisin sillonkin sen lopun olla, mutta nyt tämä kyllä vaivaa ihan koko ajan. Kolottaa niin vietävästi koko ajan ja kumartelut on tosi kurjia ja vaipan vaihto Elsille ja vaatteiden pukeminen, enkä omia kenkiä meinaa saada jalkaan. Toivon, että  veli ei syntyisi vielä kolmeen viikkoon, mutta sitten toivon jo että syntyisi. Vaikka tuskin syntyy, kun Elsilläkin tätä voivottelua kesti aika kauan.  Silti toivon, että 37+0 hulahtaisi vedet vaikka! No, toivoahan aina saa. :)

Pitäisi varmaan laittaa jotain ruokaa, mutta vitsi kun jauheliha on jäätyneenä pakkasessa. Onkohan meillä kananmunia, jos niistä keksisi jotain.

Supistelua ja jomotusta ja sokereita.

Olin tänään aamulla ihan poikkiväsynyt ja alavatsaa, -selkää ja reisiä särki. Kolotus alkoi lisääntyä puolenpäivän maissa ja soitin sitten päivystykseen pitäisikö siitä huolestua vai lepäilisinkö vain kotona vielä. Olivat sitä mieltä, että parempi tarkistaa, mutta neuvolasta pitäisi olla lähete. Neuvolassa sitten päivittelivät etteivät he anna lähetteitä, vaan terveyskeskuslääkärit. Sain sitten sinne ajan.

Kohdunsuulla oli muutoksia kyllä.  Ulkosuu sormelle auki ja mittaa 2cm (viimeksi ollut jonkun 4) ja kuulemma ihan pehmeä. Ei se silti kovin pahalta kuulosta näille viikoille tokaa odottavalta minusta. Sovittiin lääkärin kanssa että laittaa lähetteen päivystykseen ja menen sinne jos tilanne pahenee. En tahdo tällä kertaa "turhaan" osastolle kun on Elsikin. Säryt alkoi laantua, eikä kovin montaa tai tiheään toistuvaa kipeää supistusta tullut, mutta toki sitä kovaa jomotusta. Nyt on niin, että jos enemmän istun tai kävelen alkaa taas särkeä, mutta loppuu nyt aika vikkelään jos olen taas pitkällään. Taisi tulla eilisestä, kun kävelin ja erityisesti istuin tietokoneella tekemässä vikaa kurssisuoritusta koululla.  Kolme-neljä viikkoa toivon vielä että pysyy sisällä, sitten alan toivoa että ei enää. :)

Sain diabeteshoitajalta kerrankin kehuja. Kyselin siltä mitä teen sen lääkärin ohjeiden kanssa, ja se sanoi niiden kuulostavan hankalilta ja kun tuo vielä kerran muutettu ruokavalio on alkanut toimia (ei kasilla alkavia nousuja ja vain kaksi rajatapausnousua ylipäätään päivässä) kehoitti pysymään siinä. Ja sanoi sen olevan mallikelpoinen. :) Tuli kerrankin hyvä mieli.