Eipä oikeastaan muuta. Semmoista ikävää kolotusta on koko ajan selässä ja alavatsalla ja välillä reisissä. Luin Elsin odotuksen aikaisia kirjoituksia, niin samankaltaista on ollut joskus 37+ viikoilla silloin. Aika särkyinen taisin sillonkin sen lopun olla, mutta nyt tämä kyllä vaivaa ihan koko ajan. Kolottaa niin vietävästi koko ajan ja kumartelut on tosi kurjia ja vaipan vaihto Elsille ja vaatteiden pukeminen, enkä omia kenkiä meinaa saada jalkaan. Toivon, että veli ei syntyisi vielä kolmeen viikkoon, mutta sitten toivon jo että syntyisi. Vaikka tuskin syntyy, kun Elsilläkin tätä voivottelua kesti aika kauan. Silti toivon, että 37+0 hulahtaisi vedet vaikka! No, toivoahan aina saa. :)
Pitäisi varmaan laittaa jotain ruokaa, mutta vitsi kun jauheliha on jäätyneenä pakkasessa. Onkohan meillä kananmunia, jos niistä keksisi jotain.
nyt mulle tuli sellanen olo, että en enää voikaan kommentoida raskausjuttuja! mikähän kumma identiteetti kriisi iskenyt.
VastaaPoistamuutenkin tänään aikasemmin unohdin taas ihan täysin, että vauva onkin jo tosiaan talossa eikä mahassa, kun pääsin hetkeksi kaikessa hiljaisuudessa istahtamaan tähän koneelle. noh, havahduin kyllä äkkiä todellisuuteen kun isinpikkuprinsessa ilmoitti itsestään.
kyllä mäkin toivon, että teillä pysyttäisiin sisällä vielä sinne 37+ asti. vaikka kyllä kuulostaa aika hurjalle jo noi sun supistukset ja säryt ja muut. vielä kun ei sitä lepoa tuu yhtään samalla lailla kun on jo yksi pieni kotona. sun pitää selkeesti vaan ruveta istumaan jalat ristissä!
Eiköhän se pysy ihan suosiolla. Nuo säryt meni ohi, joskin palaavat aika helposti jos rehkin liikaa. Eilen esimerkiksi aloin huovuttaa vessan lattialla kyykyssä, ja se sai illaksi jonkun kummallisen kestosupistuksen ja säryn mahaan. :o Mutta meni ohi. Eniten tässä miettii omaa oloa, että en tahdo rasittua niin että oon ihan rampapoikkinen ja särkyinen, sit ei oo kivaa kellään.
VastaaPoistaToi on jännä toi miten unohtaa ettei mahassa ole enää ketään. Tulee vähän tyhjä olo myös, ja mun tuli sit heti jo vähän ikävä raskautta, vaikka se olikin niin kamalaa viimeksikin lopussa. :)
joo! se on vaan jotenkin niin helppoa ja rentouttavaa, kun ei koskaan tarvi miettiä, että ounou, pömpöttääkö mun maha nyt kauheena :D
VastaaPoista