Namnamnamnamnam, ruokaa!

Imetys sujuu nyt siis hyvin. Kuvassa Emil on tosi pieni, nyt hän on perin liian suuri noihin vaatteisiin. 

Mietin vain semmoista, että kun tahtoisin päästä laihemmaksi itse. Olisi aikas mukavaa tiputtaa ehkä 5kg, niin olisin sitten ihan virallisestikin normaalipainoinen. Mitään vikaa tässäkään painossa ei liene, mutta olisi siinä aika suuri henkinen ero. Esteenä tälle on kova ruokahalu (ja herkkuhalu). Voipi olla, että imetys onnistuisi ihan hyvin vaikka nyt vähän alkaisin tarkkailla syömisiä. Jättäisin suklaat ja herkut pois. Mutta kamalan kovasti niitä tekee mieli, onkohan se merkki jostain tarpeesta?  Herkkutarpeesta, heh. Ja toisaalta, ehtiihän sitä kituutella sitten imetyksen loputtua,  nyt kun saisi kerrankin mättää rauhassa..

Oevoe. Puntarilla painaa imetys ja eilen leivotut voisilmäpullat sekä toisella puolella hoikempi itse. Valitsepa siitä sitten!

Vaatteet sopis niin paljon paremmin päälle jos toi maha olis edes pienepi, jos sitä nyt ei tiukemmaksi nahkasta nopiasti saakkaan.

Syyllisyys.

Mikä siinä on, että äitinä koen syyllisyyttä vähän kaikesta vähän koko ajan? Pitäisi huolehtia molemmista lapsista tasapuolisesti, sitten myös itsestä, miehestä ja kodista. Elsin tuolilta putoamisen jälkeen on Elsi välillä itkenyt kovasti kipeää olkapäätään, ja Emil on jäänyt niissä tilanteissa taustalle. Tänäkin aamuna Elsi parkui vaikka miten paljon, ja Emil vaan olla lötkötti sitterissä ja kuunteli. Koitin rauhoitella Elsiä ja hymyillä ja jutella Emilille samalla.

En vain piisaa kaikkeen. Elsi-raukka sai olla niin vähän aikaa vauva, joutuu kävelemään itse ja osaamaan asioita itse, eikä mahdu aina syliin vaikka haluaisi.  Ja Emil taas ei paremmasta tiedäkään. Tänään tajusin, ettei Emil ota juuri lainkaan vastaan jaloillaan "seistessä". Okei, onhan hän vasta sen kolme kuukautta, mutta tunsin syyllisyyden piston: onkohan se liikaa siinä sitterissä?

Näen miestä lähinnä iltaisin pienen hetken ennenkuin menen itse nukkumaan väsyneenä. Jutellaan päälimmäiset tuntemukset puolella sanalla ja sivutaan päivän tapahtumia. Siinäpä se monesti on.  Kotikin on mitä on, en saa kunnolla siivottuakaan kun aina joku itkee tai tarvitsee muualle.

Enkä tahtoisi itseänikään tyystin unohtaa.

Emil 3kk

Tänään oli neuvola. Emil oli kasvanut hyvin, nyt 63,5cm ja 7,4kg. Elsi oli saman ikäisenä sentin lyhyempi ja 5,7kg. Vielä ei kierähdä, mutta juttelee kyllä kovasti, hymyilee valloittavasti ja näprää sormiaan.

Elsin kanssa on riittänyt tällä viikolla ihmettelemistä. Toissapäivänä tyttö tipahti ruokapöydän tuolilta alas ja itkeskeli pitkään. Tipahtaminen ei näyttänyt kipeältä eikä pudotus ollut korkea, joten tulkitsin tytön olevan vain normaalia pitkävihaisempi. Koitin kaikenmaailman hämäyskeinoja käyttää,  että unohtaisi harminsa. Välillä niin kävikin, jonkun hetken oli aloillaan eikä itkenyt. Silti itku taas alkoi, ja lopulta tajusin johonkin todella sattuvan.

No, illalla käytiin päivystyksessä ja seuraavana aamuna vielä terveyskeskuksessa, mutta ei mikään kohta nyt murtunut sitten ollut. Joku pahempi pehmytkudosvaurio kai, ilmeisesti toisessa olkapäässä. Raasu, sanoo vain "attu.." (siis Sattu), eikä paljoa käytä kättään.

Puhetta

 Elsi on ihan yhtäkkiä alkanut puhua vaikka mitä. Toistelee lauseiden loppuja ja sanoo vaikka mitä sanoja: auto, bil, kissa, Tauno, Helmi, nälkä, suihku, äta, läsa, koppotikoppoti.. vaikka mitä. Muutos puheliaaseen suuntaan tuntuu tapahtuneen viikon-kahden sisällä. Muutenkin hän tuntuu koko ajan ottavan harppauksia ymmärryksen saralla, leipoessakin osaa "auttaa" kovasti (lähinnä sotkemisessa). Lisäksi Elsi löysi kaapista kirpparilta ostamani vauvanuken, jota hän kovasti hoitaa. Mies liimasi kasaan minun lapsena tekemän nukensängynkin Vavvalle.

 

Emil on saanut tarkemmasta päivärytmistä kiinni. Pari viikkoa sitten sanoin äidilleni, ettei Emilillä muuta rytmiä olekaan kuin yö-päivä. Nyt kuitenkin asiat on tarkentuneet: Emil herää noin 7:30, menee ekoille unille noin 9:30 ja nukkuu vajaan tunnin. Sitten hän valvoo noin 12:30 asti jolloin menee pitkille unille jonnekin kolmeen-neljään saakka, ja ottaa usein vielä pienet silmäykset sitten kuuden jälkeen. Yöunille käy 20-21.  Kai tämä on tullut siitä, kun Elsin kanssa käydään usein aamulla puistossa leikkimässä ja Emil sitten nukkuu matkan sinne ja sieltä kotiin ja jatkaa kotona vielä unia.

 Minä itse kaipaan vähän aikaa itselle. Tai no, en oikeastaan niin hirveästi kaipaa, mutta keksisin kyllä mitä tekisin jos sitä aikaa olisi: kävisin lenkillä (voitteko uskoa että juoksen jo 5km! tavoite on päästä kymppikuntoon kesäksi, mutta saapa nähdä), uimassakin, lakkaisin kynsiä, ompelisin, leipoisin, piirtäisin, lukisin kirjoja. Miettisin jotain muuta kuin lapsia. Nukkuakin voisin kernaasti. Semmoisia pieniä asioita olisi kiva tehdä, mutta ehtiihän sitä. Ei tämä vauva-aika kauaa vie, sitä ei tajunnut ekalla kertaa. Nyt ei niin harmita räjähtänyt olemuskaan. 

Tuossa viime viikolla lähdettiin muuten lasten kanssa kauppaan. Ajattelin, että enpä jaksa mennä kuitenkaan leikkipuiston aamuohjelmiin, mutta käyn toisessa puistossa ulkoilemassa kotimatkalla lasten kanssa. No, siellä oli sitten kamalan paljon rattaita, ja huomasin jonkun laulutuokion olevan justiin alkamassa. Päätin sitten riisua kumminkin lapset ja mennä sinne. Vasta omia ulkohousuja jalasta vetäessä (lapset siis jo riisuttu) tajusin lähteneeni pyjamassa..

Sisustamista aka. siivoamista.

 Siivosin ja järjestelin viimein sen kirjahyllyn. En saanut sieltä taaskaan kaikkea ei-kirjamaista pois (mihin ne sitten laitan!?), mutta järjestelin kirjat väreittäin. Se tekee rauhallisemman näköisen kirjahyllyn. Olin yllättynyt miten paljon värikkäitä kirjoja meillä onkaan, keltaisia, punaisia  ja oranssejakin.

Lopuksi näytän vielä tällaisen, kehystin vanhan keittiöpyyhkeen. Sen sain äitini ystävältä vanhojen lakanoiden joukossa. Lakanoista olisi tarkoitus ommella lapsille tilkkupeitot. Voi kunpa ehtisin siihen ruveta, se vaan vaatii niin ison tilan ja mielellään lastenhoitajan. Muuten on nuppineula jonkun silmässä tai mahassa. Taululla ei ole vielä paikkaa. En osaa päättää. Se on nyt pianon päällä odottamassa.

Mukavaa sunnuntaita!

Elsin kuulumisia.

Pieni tyttäreni 1v3kk on melkoinen arkajalka. Me käydään lasten kanssa leikkipuiston toiminnoissa mukana, koska Elsiä selvästi kiinnostaa toiset lapset. Myös minusta on toki mukavaa nähdä muita äitejä ja ylipäätään saada tekemistä päiviin. Elsi vain on aina ollut aika arka, vaikka onkin kiinnostunut: hän leikkisi kyllä, mutta vain jos minä olen ihan ihan vieressä. Parin metrin päässäkin olen liian kaukana, ja sitten hän tulee jalkaan kiinni roikkumaan.  En ole ikinä voinut jättää Elsiä esimerkiksi lattialle katsomaan jotain lelua toisen aikuisen seuraan käydäkseni itse esimerkiksi vessassa. Vain tosi tutut aikuiset on käyneet. Muuten Elsi on aina alkanut parkua heti kun on huomannut minun menevän vähänkään kauemmas. Esimerkiksi ovista kulkeminen pitää toimittaa niin, että koko ajan ollaan käsikontaktissa, muuten alkaa ahdistaa häviääköhän äitee.

Eipä siinä mitään, hän saa toki olla millainen on ja ottaa oman aikansa uskaltaakseen lähteä leikkimään.

Meidän vanhempien nimitykset on myös ilmeisesti menneet sekaisin. Mies on hoitanut Elsiä aamuisin aika paljon ja  muutenkin toki, ja Elsi on jotenkin käsittänyt äidin olevan se pääasiallinen sen hetkinen hoitaja, ja pappa on se kuka on poissa/saapuu paikalle. Jos tulen jostain, sanoo Elsi isälleen "pappa!" tarkoittaen että isä tuli kotiin.  Ja jos mies on hoitanut pitemmän pätkän, saattaa Elsi huutaa häntä äidiksi ja osoittaakin isäänsä jos kysyy missä äiti on. Ehkä se on mennyt sekaisin jotenkin kun on äiti-mamma ja isä-pappa. Mietittiin alkaa kutsua vain äiti ja pappa. Vaikka eipä tuolla väliä, kyllä se selviää hälle aikanaan.

Mustasukkaisuus Emiliä kohtaan on häilyvää, toisaalta Elsi hoitaa ylpeänä veljeään ja jos joku vieras ihastelee veljeä tulee Elsi heti vauvaa halaamaan. Toisaalta sitten taas synkkinä hetkinä käy istumassa päälle tai läpsimässä. Usein kyllä kieltää itseään sen jälkeen. Toivoisin kovasti sen helpottavan jo kohta, että uskaltaisin jättää Emiliä välillä lattialle peiton päälle.. mutta taitaa olla turha toivo.

Elsi myös kirkuu. Sanoja ei ole vielä niin paljon että asiat saisi sanottua, niinpä hän sitten huutaa saadakseen asiansa läpi. Usein huomaa, että hänellä on joku ajatus miten tahtoisi asioiden menevän (esimerkiksi että lue tätä kirjaa mutta ei sohvalla vaan lattialla istuen), mutta kun en ymmärrä mitä tarkoitetaan. Se ottaa välillä pannuun, mutta eipä sille mitään mahda.

Huutoa on kanssa meidän uloslähtö täynnä. Kun on kaksi puettavaa, on aina jollakulla kuuma tai ahdistus, ja aina jotakuta harmittaa. Emil kun ei tuttia huoli ei häntä oikein saa millään lohdutettua jos itku huonossa tilanteessa tulee. Sitten on vaan kaikkien kestettävä hetkellinen huuto, onneksi se loppuu kun rattaat lähtevät liikkeelle.

Tällainen vuodatus piti laittaa, kun menin kehuskelemaan miten hienosti menee. :D Yhäkin siis menee hyvin ja olen tosi tyytyväinen, mutta halusin vain kertoa mitä normaaliarjen vaikeuksia meillä nyt on.

Tammikuun loppua.

Eikös vain ole kaunista näin talvella!

Käytiin lasten kanssa neuvolassa. Emil on kasvanut tasaisesti sen 400g viikkoa kohden, ja on nyt 59cm pitkä ja painaa 6540g. Huhhui.. Elsi painois saman ikäisenä ja pituisena 4900g.. Onkin kylläpaljon sopivammat äitiyspakkauksen vaatteet Emilille kuin Elsille, muistan ihmetelleeni mille vauvoille ne on oikein tehty kun ovat niin kauhean isoja. Noh, tuolle Pullervolle sopivat juuri passelisti.

Käydään lasten kanssa leikkipuiston toiminnoissa mukana. Elsi on vähän arka siellä, vaikkakin kiinnostunut. Eilen hän ei meinannut uskaltaa mennä muiden lasten sekaan aikuisten löyhyttämän kankaan alle, mutta rohkaisi sitten mielensä. Pian kuitenkin kääntyi tullakseen minun syliini, mutta -kauhistus- menikin väärän äidin syliin! Oli siinä järkytystä. Muiden lasten kanssa tekisi mielellään asioita, mutta kieltää sormi pystyssä jos joku tekee ei-toivottuja juttuja. Eieieieiei!

Emil nukkuu nyt aika hyvin, uneen hän vaipuu noin klo 22, syö klo 01 ja 05, klo 08 minä nousen ja syötän siinä - jos tarve on - ja poika jää vielä köllöttämään yleensä hetkeksi. Päivisin rytmi kyllä vaihtelee, mutta 17-18 aikaan herättelen lopuksi iltaa jotta jaksaa nukkua yön.

Kaikki menee niin hyvin että ihan hävettää kertoa. ;) On ihanaa olla kotona näiden epeleiden kanssa. Vaikka väsyttääkin välillä.