Olen pikkuisen apeana. Tuntuu kovin vaikealta nyt taas uskoa, että tuo ultrakuvien ihmeellinen tyyppi tulisi joskus onnellisesti mahastani ulos, minulle ja miehelle syliin. Pelkään, että jotain tapahtuu, enkä sitten saakaan lasta syliin.
Ei mitään järkiperäistä syytä tähän ole. Kunhan jännittää. Kuuntelen välillä dopplerilla, ja välillä tuo potkii. Supistuksia on useita päivässä. Onneksi on tiistaina neuvola, ja voin kysyä niistä. Olin tosi pettynyt vauva-lehden "kaikki supistuksista" -juttuun, kun ei siinä kerrottu mitään näistä varhaisista supistuksista.
19+4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti