rv 19+5

Olen ollu tänään oikeestaan koko päivän itekseen kotona, kun eka mies oli töissä ja sitten se lähti johki saunomaan. Aloin sitten miettiä, että mitähän sitä tekis itekseen koko päivän, ja päätinkin alkaa ompelemaan! Kävin tuossa vieressä Finlaysonilla ostamassa Ajatus-kangasta, ja siitä rupesin väkräämään uutta päällistä sitteriin. Sen ostin käytettynä. Siitä tuli varsin hieno! Jos tekisin sen nyt uudestaan, niin osaisin paremmin, mutta on se silti ihan hieno.  Tuo kangas on tosi kiva minusta. Valittiin se vähän yhdessä miehen kanssa, se katto töissä netistä, tykkäs tuosta ja sitten kanssa semmosesta toisesta, mutta tuosta oli ainoostaan paksua kangasta. Niin valitsin sitten tuon.

Kävin kanssa kaupassa ostamassa kissanhiekkaa. Aattelin kävellä kauempaan kauppaan, joka oli virhe, koska siellä myytiin vaan puupellettejä (Helmi ei tykkää niistä ja protestoi pissaamalla sänkyyn) ja sitten 10l paketteja.. Semmonen oli sitten otettava, ja se painoi kaheksan ja puoli kiloa! Oli aika kaameeta kanniskella sitä ja muita ostoksia takaspäin sateessa. Mutta ei se mitäänkään, koska hkl palvelee, otin siis bussin kotiin (2 pysäkkiä, noloa!) ja nynnyilin muutenkin sen kantamisessa.

Tänään on supistanut nyt kerran, tai ehkä kahdesti. Ja lisäksi lauloin semmoista nukuttamislaulua lapselle, ja se ei ollenkaan nukahtanut vaan villiintyi ihan ja alkoi potkimaan. :D Kannattaa varman vähän vielä harjoitella sitä. 

Olen yhäkin pikkuisen apeana. Tähän asti on ollut etappeja mitä odottaa, ultria ja puoliväliä.. ja nyt ei enää ole kuin se että se tulee ulos. Lisäksi menin höhlä youtubeen: koitin löytää videoita, joissa olis raskausmahoja viikolla 20, ja sitten näinkin tällä viikolla syntyneen lapsen, joka ei tietenkään selvinnyt. Huoh. Tuli surkea olo, niin toivon oman pysyvän tuolla mahassa loppuun saakka.  Onneksi tiistaina on neuvola, en ole sitä oottanutkaan näin kuin viimeksi ekaa kertaa. Jos ne osais sanoa jotain valaisevaa noista supistuksista. 

Mitähän vielä. Rakastan miestä, ja lasta.