Pohdintaa.

Lähdin niin kiireellä ja innoissani kotiin sieltä sairaalasta, että unohin kysyä ohjeita olemiseen. Soitin sinne tuossa sitten. Sanoivat, että kun tlanne ei ollutkaan niin hurj kuin luultiin, voin hyvin kävellä ja olla, mutta jos supistukset alkavat niin hetimiten pitkälleen vaan. Saan käyä ulkona ja tehdä kaikkea, mikä hyvältä tuntuu. Aika varovasti taidan ottaa ainakin seuraavat pari viikkoa, mutta ei sinänsä siis tarvitse olla ihan makuultaan. Mies ei antais mun nousta ollenkaan :D mutta tuon soiton jälkeen vähän paremmin jo rauhoittui. :) Taidan jatkaa koulutyötä nyt kuitenkin, jos vaikka pari tehtävää saisin vielä alta pois ennen synnytystä. Siihenkin kun voi mennä vielä sen pari kuukautta hyvinkin.

Käytiin kanssa Haikarassa valmennuksessa. Tuosta osastoajasta tuli semmoinen olo, että sama se missä synnyttää. Ei se haikara niin kummalliselta tuntunutkaan, tai erityisen hienolta, ne muutkin osastot on hyviä ja ihmisiä on kaikissa erilaisia. Täytyy vain toivoa, että osuu omalle kohdalle joku itselle sopiva. Ensi viikolla on aikamoista menemistä, kun maanantaina neuvola, tiistaina toinen valmennus ja keskiviikkona tapaaminen kätilön kanssa. Emmittiin vähän miehen kanssa tahdotaanko mennä sinne valmennukseen ja kätilön tapaamiseen, mutta kai me nyt mennään silti. Mies vaan joutuu olemaan töistään vähän poissa.. mutta ei kai sille mahda nyt mitään.

Tuntuu vähän höynäytetyltä, kun oli niin huolissaan ja ihmeissään ja sitten kaikki olikin vaan hätävarjelun liioittelua. Mutta toisaalta hyvä niin, mieluummin näin. Ja kyllähän se kanssa huvittaa!

Paino on taas tippunut, tuossa välissä se vähän nousi, mutta se taisi olla nestettä kun nyt on alhaisempi paino kuin neuvolassa on mitattu alusta asti. Saa silti nähdä mitä se näyttää maanantaina, kun siellä on erilainen puntari.

33+1