Kuva: flickr.com
Eilen saunavuoron aikaan illalla oli ensimmäistä kertaa vähän valoisaa! Toki siihen vaikuttaa kellojen kääntäminen, mutta kylläpä se ilahdutti. Joku lintu lauloi keväisesti koko ajan, mietittiin onko se kiuru mutta ei se ollut. Tarkistin koneelta miltä kiuru kuulostaa, ei siltä. Mikähän lintu se keväällä aina laulaakaan? Lapsena tiesin paljon lintujen ääniä, nyt en enää muista.
Pääsiäinen on ihanaa aikaa. En ole uskonnollinen (en itseasiassa kuulu kirkkoon), mutta jotenkin perinteenä rakastan näitä juhlia. Joulua ja pääsiäistä, adventteja. Kristilliset symbolit tuntuvat tulevan vuosi vuodelta tärkeämmiksi, eikö ole hassua? Ehkä ei, perinteet varmaan vanhemmiten ja vanhemmaksi tulemisen jälkeen tuntuvat tärkeiltä. Tai ainakin ne symbolit: enkelit ja munat ja seimet ja laulut.
Olen ollut Elsin syntymän jälkeen entistä herkempi. Itkeskelen kuullessani kauniita tai surullisia asioita. Se on nyt taas korostunut kun hormoonit jyllää: monta kertaa päivässä tulee tippa silmäkulmaan mitä hassuimmista asioista. Esimerkiksi herkistyn aina kun orkesterille konsertin jälkeen taputetaan. Siinä on jotain juhlavaa ja ylpeää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti