Tänään on semmoinen päivä, että mies lähtee kolmeksi yöksi pois soittelemaan maan turuille ja toreille. Jos joku on Oulusta, Jyväskylästä tai Turusta, voi tässä seuraavien päivien aikana käydä kuuntelemassa mörköorkesteria nimeltä Radar. Me ollaan Elsin ja pikkuveljen kanssa kotona ja mikäs meillä on ollessa.
Sain toissapäivänä ajokortin. Se oli kuulkaas pitkällinen prosessi, joka nyt viimein tuli hoidettua ihan loppuun saakka. Tai toki kakkosvaihe pitää vielä sitten käydä. Eilen ajoin ekaa kertaa ilman ajokoulun opettajaa, mutta mies oli toisaalta kyydissä neuvomassa. On kyllä hyvä että kortti on, täytyy nyt vaan ajella paljon jotta tulee tutuksi tuo ajeleminen ja rennoksi. Jännittää vähän se eka kerta kun ajan Elsi takapenkillä yksin.
Viime perjantaina tein koululla pitkä päivän viimeistä esseetä. Istuin kovalla tuolilla ja olin kävellytkin päivän aikana aika paljon. Illalla tuli sitten säännöllisesti kipeitä supistuksia. Soitin päivystykseen, mutta olivat sitä mieltä että levolla voisi vielä olla kotona. Meni ne sitten parissa tunnissa ohi. Säikäytti kyllä, koska ne oli kovuudeltaan semmoisia mitä tuli mielestäni Elsin kanssa vuorokautta ennen sairaalaan lähtöä. Sen jälkeen on välillä supistanut kipeästi uudestaan, mutta vain semmoisia kerran tulevia. Luulen, että kysyn neuvolasta aikaa tarkistukseen. Parempi katsoa kuin katua. Toki tiedän mitä ne sitten sanoisi: lepää. Ja sitä voin tehdä nytkin, ei tarvitse juurikaan kävellä.
Pikkuveli on myös kääntynyt raivotarjonnasta perätilaan, eilen muljahti niin päin. Eiköhän se vielä käänny takaisin, toivottavasti! Nyt on toisaalta helpompi olla kun ei pää paina kohdunsuuta, mutta toisaalta osuu ikäviä potkuja.
Maija ja Elsi, jolla pian ne synttärit, sekä pikkuveli 30+3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti