Löysin tällaisen kirjan välistä tänä aamuna:
Hän sanoi:- Tuosta pidän, tuosta tuulten tuivertamasta luolasta, missä tarujen Äidit pesivät ja hoitivat poikasiaan, missä kanerva kukki suurina tuppaina.
Hän sanoi:- Tuo ei ole minulle mieleen, tuo kivinen talo, jonka ikkunat ovat täynnä sudenpoikia, ja jonka iloiset värit on tuhrittu surun mieliteosta.
Hän sanoi:- Sinusta pidän, joka kaunis olet, vaivalla kallioon koverrettu ja hiljainen. Sinusta pidän aina, sillä sinä olet se vakaus ja veikeys, joka saa linnun laulamaan ja samalla haukkaa varomaan.
Sinusta minä pidän.
-Maija 14v-
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti