Uni, se on mukava asia.

Valvominen on alkanut ottaa voimille. Koitan keksiä asiaan ratkaisua, mutten oikeastaan tiedä muuta kuin ajan kulumisen. Se onkin helpottava ajatus: joku aamu huomaan saaneeni nukkua koko yön. Emil herättää kahden tunnin välein.

Nyt menen nukkumaan, sängyssä odottaa Frank McCourtin elämänkerta. Sen perään luen Stalinin lehmät ja yhden Agatha Christien. Oi oi, mukavaa.