Elämän suuntaa ja sadepäiviä

 Kuraleikit ja kumpparit pelastavat sadepäivän.

 Meillä on viimeaikoina kovasti mietitty mihin elämä oikeastaan tästä etenee. Yhtäkkiä onkin niin kovin aikuinen, eikä äkkikäännökset ole kovin mahdollisia - tai ainakin vaatisivat kovin suurta rohkeutta. Nuorempana en viettänyt ehkä riittävän pitkää aikaa ihan vain tulevaisuuden ammattia miettien, ja jotenkin vain ajauduin opiskelemaan. En sano tätä ajatellen ettei alani sopisi minulle, mutta olisiko minusta ollut muuhunkin, olisinko kuitenkin halunnut jotain muuta? 

Mies miettii myös kovasti mitä elämältä haluaa. Hänen elämänsä suuntaa enemmän pohditaan. Minä olen nyt saanut tällä kertaa opintoni päätökseen, nyt on hänen vuoronsa miettiä mitä tekee. 

 Lapset kasvavat kovin nopeaan. Jos nyt lähtisi vaihtamaan alaa ja opiskelemaan jotain uutta, olisi Elsi jo koulussa valmistumisen aikaan. Se tuntuu hurjalta. Vastahan sitä itse pääsi opiskelemaan, ja nyt on jo elämä niin perin toisenlainen.

Ehkä meillä on jotain kolmenkympin kriisiä leijumassa ympärillä.

Elsi on muuten oppinut viikossa päiväkuivaksi ja Emil kävelemään tukia vasten.