maanantai 4. heinäkuuta 2011
Salaisena jatkumisesta
Olen pitänyt kirjoittamisesta tänne niin kovasti, että pohdin jatkaisinko salasanan takana. Muistoiksi lapsille kokoan kyllä käsin tekstejä, mutta tämä on tuntunut luontevalta tavalta kasata asioita yhteen. En halua enää kokonaan julkisesti kirjoittaa, mutta salasanan takana oleminen ei olisi mahdotonta. Siinä taas ei ole järkeä jos sitä ei kukaan lue, sillä itselleni voin kirjoittaa muuallakin. Nyt siis kysyn olisiko kiinnostuneita lukijoita lainkaan olemassa?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä ainakin jatkossa lukisin mielelläni päikkyäsi. :)
VastaaPoistaIhanaa kesänaikaa koko perheellenne!
T: Marica
Minä ainakin lukisin :)Hyvää kesänjatkoa sinne. Leikkimökki on aivanihana!
VastaaPoistaTäällä luettaisi myös.
VastaaPoistamäki voisin vilkasta ;)
VastaaPoistaMinä! Ehdottomasti!
VastaaPoistaTällä tavalla se arki kuitenkin tallentuu. Usko pois, niin muutoin se kaikki unohtuu. Aivan korvaamatonta työtä teet, jos jatkat. Ja jos jatkat salaisena, niin julkisuuspuoli ongelmassa vähentyy. (Tiedä sitten tulevaisuuden ihmisten hakkerointitaidoista, opitaanko nekin jo ekaluokalla...)
VastaaPoistaJa minäkin lukisin mielelläni.
VastaaPoistaAlusta lähtien blogiasi seuranneena olisi kiva lukea sitä jatkossakin. Vaikka välillä tunnen itse hassua fiilistä siitä, että minä tiedän elämästäsi kaikenlaisia asioita, mutta sinä et tunne minua lainkaan. Mutta pikkulapsiarki kiinnostaa ja kädentaitosi.
VastaaPoistaMaarit
Minäkin olen tykännyt lukea blogiasi. Olen vain kovin huono jättämään kommenttia.
VastaaPoistaTäälläkin luetaan joka kirjoitus ja toivon kovasti, että jatkaisit..!
VastaaPoistaHei kiitos kaikille. Kyllä minä nyt jotenkin jatkan, mietin vain millä tyylillä ja mitenpäin. Ehkä vain rajaan tarkemmin yhä. Kiva kun luette!
VastaaPoistaHeips,
VastaaPoistaminäkin mielelläni luen jatkossakin, olen lukenut jo helistimestä asti:)
-m
:)
VastaaPoistamun piti tähän jo sillon ilmestymisenä kirjottaa, mutta mikähän lie pienokainen keskeyttäny taas ajatuksenvirran.. :D
VastaaPoistamutta mielellään lueskelen kanssa! etenkin on kiva verrata tietty vauveleiden kehitystä ja elämää yleensäkin.
edelleen hiukka kateudesta vihreenä muistelen sitä, miten Emil vaan otti ja nukahti sillon ku olin kylässä! :O hoh.. no ehkä tääki joskus.. sit 15-vuotiaana :D
Emil on ollut kyllä monin tavoin helppo vauva. Nukkuu kyllä hyvin ja helposti, muutoinkin helppo keikuteltava. Nykyään vähän hankalampi, kun on alkanut vaatia koko ajan enemmän asioita. Haluaa esimerkiksi kaiken, ja jos ei saa on aivan murtunut. :) Mutta onneksi on helppo, kun on tuo siskokin.
VastaaPoistatäällä kans yksi lukija joka on seurannut blogia alusta asti:)
VastaaPoista