la: 4,7
su: 5,6
ma: 5,8
ti: 5,6
Eli lauantai poislukien joka aamu vähän liian korkea. En ole muuten mitannut, kun mies nyt tietenkin tarvitsee mittarinsa mukaan töihin, ja on niin pitkiä päiviä poissa etten ole sitten illlallakaan mitannut. Ja ajattelin nyt huomenna neuvolassa kysyä noitten suhteen ohjeita, ja mittaria ittelle lainaksi.
Olen syönyt terveellisesti, muuten aikalailla kuten ennenkin mutta nyt jättänyt vielä ne ylimääräiset herkut pois. Ohjeet katsoin Käypä hoito- sivuilta, ja niitä olen sitten noudattanut. Liikuntaakin olen koittanut lisätä, koska vaikka olen kyllä käynyt kävelyillä ja uimassa, niin onhan tämä opiskelutyö aika liikkumatonta. Eilen pyöräilin kaikkiaan kymmenisen kilometriä (helteessä aika suoritus), eli viisi suuntaansa kun kävin vanhemmilla. Eipä sillä ainakaan ollut vaikutusta. Pyöräileminen ja uiminen ei tee supistuksia, jos en rehki liikaa. Eilen kyllä jossain ylämäessä alkoi vatsalihakset valittaa, mutta se ei tuntunut vaaralliselta, ainoastaan venyneitten lihasten vinkunaa vain. No kumminkin, ei se vaikuttanut tämän aamun tulokseen sitten yhtään.
En tiedä mihin arvoihin insuliinia aletaan pistää, mutta katsotaan se sitten. Eipä nämä arvot mitkään hurjat ole, siis jos olisin ykköstyypin diabeetikko raskaana arvot olisi liki ihanteelliset. Mutta mutta.. toki jos mun sokerit on koko päivän vähän koholla, niin tekeehän se varmaan suurempaa lasta sitten lopussa.
Ja pitää sitten itten olla vielä niin samperin lyhyt! Äitee oli aivan kauhussa, tai on ylipäätään ollut koko ajan, että minä kapealanteinen 154cm pitkä joutuisin synnyttämään alateitse. Se on vouhkannut koko ajan minulle sektiosta, ja mikäs siinä jos niin on mennäkseen. On totta, että kannattaa tarkistaa kaikki kanavat ja lapsen koot ja muut.
Muutoin kaikki hyvin. Verenpaineet kotona mitatessa hienot, olo hyvä, tyyppi potkii minkä kerkiää ja aurinko paistaa!
27+1
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti