Kirpparilöytöjä ja kestovaippoja.

Asun lastentarvikekirpputorin vieressä, ja lähes kaikki meidän lastenvaatteet ovat sieltä. Se on mahtava etu kyllä, toivottavasti ei muuta ikinä tästä vierestä pois. Löysin sieltä näin ihanan marimekon Iloinen takki-mekon, en ollut ruskeaa nähnytkään ennen! Lampaan löysin toiselta kirpparilta aikaisemmin.

Elsin vaipatus on mennyt vaihtelevasti kestovaipoilla ja kertakäyttöisillä. Alkuun kestot tuntuivat hankalan suurilta ja käytimme silloin kertakäyttöisiä ensimmäisen puolentoista kuukauden ajan. Sitten uskaltauduin kestovaippakokeiluihin ja Elsi olikin lähes täysin kestovaipoilla tuonne 8-9kk tienoille asti. Silloin käytössä olleet S-M-kokoiset myllymuksujen kestovaipat kävivät pieneksi ja isompi koko falskasi hetkessä. Oli uudesta raskaudesta niin väsynyt, että aloimme käyttää nature babycare maissivaippoja.

Nyt taas viimeisen kuukauden aikana olen alkanut etsiskellä Elsille sopivia kestovaippoja, jotka eivät heti vuotaisi läpi. Valitettavasti myllymuksut eivät enää malliltaan sovi Elsille, jolla on laihat reidet.  Harmistelin sitä paljon, koska kuitenkin olin investoinut niihin aika paljon. Nyt löysin sitten Fuzzi bunz-taskuvaipat, jotka toimivat kuin unelma. Vaihtovälin sain kolmeen tuntiin, mahtavaa! Pienestä voi yksi äiti ilahtua.

Toinen toimiva merkki on Bumgenius, mutta niiden pinta on semmoinen että jostain syystä Elsin takapuoli ei kestä sitä kokopäiväisessä käytössä. Vaippakierrossa ne menevät kyllä. Villahousujakin on, mutta ne eivät ole päässeet lemppareihin.

Sen kerron vielä, että Elsi kävelee.
Maija, Elsi ja pikkuveli 30+5

Huomenta!

Tänään on semmoinen päivä, että mies lähtee kolmeksi yöksi pois soittelemaan maan turuille ja toreille. Jos joku on Oulusta, Jyväskylästä tai Turusta, voi tässä seuraavien päivien aikana käydä kuuntelemassa mörköorkesteria nimeltä Radar.  Me ollaan Elsin ja pikkuveljen kanssa kotona ja mikäs meillä on ollessa.

Sain toissapäivänä ajokortin. Se oli kuulkaas pitkällinen prosessi, joka nyt viimein tuli hoidettua ihan loppuun saakka. Tai toki kakkosvaihe pitää vielä sitten käydä. Eilen ajoin ekaa kertaa ilman ajokoulun opettajaa, mutta mies oli toisaalta kyydissä neuvomassa. On kyllä hyvä että kortti on, täytyy nyt vaan ajella paljon jotta tulee tutuksi tuo ajeleminen ja rennoksi. Jännittää vähän se eka kerta kun ajan Elsi takapenkillä yksin.

Viime perjantaina tein koululla pitkä päivän viimeistä esseetä. Istuin kovalla tuolilla ja olin kävellytkin päivän aikana aika paljon. Illalla tuli sitten säännöllisesti kipeitä supistuksia. Soitin päivystykseen, mutta olivat sitä mieltä että levolla voisi vielä olla kotona. Meni ne sitten parissa tunnissa ohi. Säikäytti kyllä, koska ne oli kovuudeltaan semmoisia mitä tuli mielestäni Elsin kanssa vuorokautta ennen sairaalaan lähtöä. Sen jälkeen on välillä supistanut kipeästi uudestaan, mutta vain semmoisia kerran tulevia. Luulen, että kysyn neuvolasta aikaa tarkistukseen. Parempi katsoa kuin katua. Toki tiedän mitä ne sitten sanoisi: lepää. Ja sitä voin tehdä nytkin, ei tarvitse juurikaan kävellä.

Pikkuveli on myös kääntynyt raivotarjonnasta perätilaan, eilen muljahti niin päin. Eiköhän se vielä käänny takaisin, toivottavasti! Nyt on toisaalta helpompi olla kun ei pää paina kohdunsuuta, mutta toisaalta osuu ikäviä potkuja.

Maija ja Elsi, jolla pian ne synttärit, sekä pikkuveli 30+3

Paljon asiaa, kerralla!

Nykyään käy aina niin, että mietin "tästä haluan kirjoittaa jutun sitten blogiin, otan tästä kuvan ja kerron siitä!" Sitten kun ehtisin viimein kirjoittaa on jo ilta ja pimeää. Ei enää saa otettua hyviä kuvia ja sitten juttu jää huomiseen, aina uudestaan. Noh, nyt sitten ajattelin kirjoittaa megatekstin ja koittaa saada siihen kuvat myöhemmin.

Elsi on oppinut kävelemään. Pari viikkoa sitten otti ekoja askeleitaan, ja nyt kävelee jo monia metrejä. Tosi hieno juttu, ehtii vielä treenata ennen pikkuveljen syntymää!

Tein Elsille talveksi villahousut. Mietin mitä ihmettä puen sille väliin, ostanko jonkun vai mitä teen. Olen viimeaikoina kokenut maailmantuskaa ilmastonmuutoksesta ja päädyin sitten neulomaan housut itse kotoa löytyneistä langoista. Jos joku innostuu samaan, niin ohje on helppo:

Lanka saa olla paksua (jotta tulee lämpimät ja nopeasti valmiit villahousut). En tiedä mitä lankaa käytin, kun se on jotain sattumakoppalankaa, mutta raidoiksi laitoin kaksinkertaista nallelankaa. Siitä saa osviittaa. Puikot olivat neloset, semmoiset pitkät. Loin ensin 90 silmukkaa ja tein resorin kaksi oikein kaksi nurin-tekniikalla. Halusin pitkän resorin, kerroksia tuli 20. Tämän jälkeen neuloin aina oikein-neuletta 48 kerrosta. Sitten jaoin neuleen puoliksi, lahkeiksi. Kumpaankin lahkeeseen 45 silmukkaa. Jatkoin lahkeet aina oikein-neuleella 62 kerrosta, jonka jälkeen vaihdoin resoriin (kaksi oikein kaksi nurin) ja neuloin taas 20 kerrosta. Kun molemmat lahkeet olivat valmiit, ompelin saumat kiinni ja tein nyörin vyötärölle. Ja kas, villahousut valmiina!

Viimekesänä mies teki pienen  sienijakkaran lapsille mökillä. Sain viimein maalattua sen. Päädyin käyttämään ihan vesivärejä, jotta pinnasta sai elävän, nyt se pitää vain lakata. Hauska homma oli tehdä, täytynee ensi kesänä puuhata toinenkin jakkara niin saa velikin omansa.

Tilasin Kotilieden, kun kaipasin arkeen piristystä. Siinä täyttyy monet kriteerit: se tulee riittävän usein, sisältää paljon lukemista, ruokaohjeita ja myön neuleohjeita. Niiden vaikeustaso vaihtelee, mikä on myös mukavaa. Tykkään tehdä välillä helppoja käsitöitä ja välillä haastaa itseäni. Nyt neulon Sen ohjeen mukaan villatakkia Elsille. Saa nähdä koska se valmistuu, tuossa näkyy alku.

Pikkuveli on kasvattanut mahaa niin, että arvet ovat lähteneet leviämään. Hän vaikuttaa myös siskonsa veroiselta hikkaajalta. Elsi saa usein vieläkin todella äänekkään hikan, ihan kuin piirroselokuvissa. Kerran ratikassa ihmiset nauroivat kovasti kun Elsi hikkaili niin äänekkäästi. Pikkuvelikin nytkii mahassa nykyään kovasti, saa nähdä onko myös äänekäs tapaus.

Diabetes vaivaa taas, jälleen oli kaksi arvoa koholla rasituksessa. Joudun tarkempaan syyniin, taas. Mikäs siinä, vähän tylsää vain. Kuka nyt ei tahtoisi satunnaisesti syödä suklaata ja jätskiä. Supistuksetkin ovat koventuneet selvästi ja rasitus lisää niitä helposti. Entistä useammin ne sattuvat, kohdunsuuhun tai vatsan pintaan jotenkin. Ei silti mitään synnytyssupistuksia, eli en hirveän huolissani ole ollut. Täytyy vain tarkkailla ja levätä riittävästi.

Yksi hellyyttävä asia vielä: Elsi kieltää itse itseään. Hän tietää mihin ei saa koskea (pistorasioihin, jalkalamppuun,  kissanhiekkalaatikkoon ja tietokoneeseen) ja kulkee heristämässä itselleen sormea. Osoittaa kiellon kohdetta ja heristelee. :)

Maija, Elsi pian 1v ja Pikkuveli 29+3

Olen aika hidas kirjoittaja nykyään.

Elsi on taas oppinut vaikka mitä. Tuossa viikko sitten Elsi otti ekat askeleet, yhtäkkiä vain huomasin sen kävelevän ilman mitään tukea. Ei montaa askelta ja lopuksi kupsahti nurin, mutta hieno juttu silti. Sen jälkeen on uskaltanut joidenkin huonekalujen väleissä päästää irti tuesta, mutta ei esimerkiksi kävele minun luota miehen luo.

Tänään huomasin myös miten paljon puhetta Elsi ymmärtää. Elsillä oli jotain kädessään ja mies sanoi "Gå ge den åt mamma", ja hetken päästä niin tapahtuikin.  Mahtavaa!

Odotan välillä innolla ja välillä kevyellä kauhulla pikkuveljeä syntyväksi. Toisinaan tuntuu helpolta ajatella arkea kahden pienen kanssa: mikäs siinä, vauva-arki on niin tuttua ja tarvitaan vain rutiineita, jokainen vaihe kestää vain hetken ja pian sekin lapsi on jo vuoden ja elämä paljon helpompaa. Toisinaan taas iskee pieni paniikki: miten ikinä kädet riittää, joutuuko Elsi kasvamaan isoksi liian pian, kulkeeko se itkien perässä ja itkenkö minäkin kun en riitä kahdelle, saako pikkuveli lainkaan huomiota, onnistuuko imetys, jaksanko mitenkään kahden valvottavan pienen kanssa?

Välillä mietin myös synnytystä. Elsin syntymä oli hieno kokemus ja synnytyksenä normaali. En oikein osaa sanoa "helppo", koska ei se helpolta kyllä tuntunut. Mutta mitään kommervenkkejä ei tarvinnut käyttää ja oltiin terveitä ja hyvinvoivia kumpikin pian sen jälkeen. Silti kauhistuttaa, koska se hei sattuu niin paljon ja aina voi revetä tai istukka jäädä kiinni tai lapsi jumiin kanavaan tai itse saada aivoihin verenvuodon tai joutua leikkaukseen ja kuolla siihen.

..tai sitten kaikki menee helpommin kuin luulenkaan.

Uusi sänky lapselle.

Elsi sai uuden vanha sängyn! Lisäksi myös kauniita vanhoja lakanoita, joilla sängyn koristelin. Vielä siinä ei ole patjaa, mutta pehmitin sitä peitoilla. Aika hieno minusta, vaikka tuo kuva ei teekään oikeutta. Elsi saa harjoitella siihen kiipeämistä vielä pitkän tovin, ja hankin siihen patjan jotta se voi toimia sohvana kunnes sitä tarvitaan sänkynä.  Nyt on taas sitten jäänyt yksi nojatuoli ylimääräiseksi, minnehän sen laittaisi? Saatiin myös yksi kaunis pieni jakkara, pitäisiköhän tuosta hieman sängyn reunalla näkyvästä tuolista luopua.. On se kun kaikkia kauniita esineitä ei ole tilaa pitää! Olisin myös saanut kaksi tosi kaunista valkoista pinnatuolia, mutta ei niillekään tilaa ole missään..

Huokaus. Olen semmoinen kauniiden tavaroiden hamstraaja ettei ole vähemmästä väliä. Vinttikin on jo täynnä ihania huonekaluja.

Maalauspäivä

Mietin tuossa mitä ihmettä sitä sadepäivänä tekisi, ja yhtäkkiä tajusin: en ole koskaan vielä maalannut Elsin kanssa mitään! Otettiin sitten iso paperi ja myrkyttömät vesivärit. Elsi sai aina osoittaa sormella paletista mitä väriä halusi (taisi mennä umpimähkään, mutta sama se) ja mikä läpsyttelin sitä paperille. Elsi sitten sormin ja siveltimin levitteli väriä. Enemmän olisi kiinnostanut tiputella pensseli lattialle tai syödä sitä, mutta tuli tuohon paperillekin jälkiä. Minäkin maalasin toisella pensselillä, niin tuosta uli sitten yhteistyö. Oli mukavaa puuhaa ja  varsin hienoa jälkeä minusta. Taidanpa kehystää tuon ensimmäisen yhteisen maalauksen Elsin huoneen seinälle! Ehkä jatketaan sitä joskus muilla väreillä, kunhan Elsin tarttumaote tulee vahvemmaksi.

Ostettiin muuten tuplarattaat. Se oli ihan älyttömän vaikeaa, koska aina tuntui että jotain saadessaan pitää luopua jostain muusta. Päädyttiin pitkän ja piinallisen harkinnan jälkeen Phil&Teds sport-vaunuihin, mustaharmaisiin. Niissä on monta hyvää ja monta huonoa puolta, mutta ehkä ne hyvät kattaa ne huonot.

Tähän asti Elsi on nukahtanut päiväunille minun viereen meidän parisänkyyn. Ollaan köllötelty siinä yhdessä, ja minä olen lukenut jotain kirjaa. Nyt viimeaikoina se on käynyt hankalammaksi, kun Elsi on keksinyt ihanan tavan saada huomiota: se raapii minun naamaa ja vetää tukasta. Todella, todella ärsyttävää. Muutenkin olen ajatellut olevan parempi saada Elsi nukahtamaan omaan sänkyyn myös päivällä, koska kun pikkuveli syntyy ei minulla ole aina aikaa nukuttaa Elsiä pitkään.

Nyt olen sitten juurikin nukutuspuuhissa. :D Tämän viikon ajan olen nukuttanut tytön omaan sänkyynsä. Kippaan sinne vain ja odottelen nojatuolissa että nukahtaa. Jonkin ajan päästä alan tehdä niin, että en enää odota samassa huoneessa, vaan teen samoin kuin iltaisin eli jätän vain oven raolleen ja saa sitten nukahtaa itsekseen omia aikojaan. Yllättävän kivuttomasti on mennyt, ei tuo nytkään lainkaan itke, köllöttelee vain, katselee koiraleluaan ja odottaa unta.

Semmoista vielä, että on ihan älyttömän vaikea lukea tenttiin! Minulla on tulossa todennäköisesti viimeinen kirjatentti 13.9. ja koitan lukea aina kun aikaa on. Se vaan on niin kamalan vaikeaa, kun tuntuu etten ymmärrä lukemaani ja meinaan niin helposti nukahtaa.

Ihanaa jaksamista!

Olen niin iloinen kun jaksan taas asioita! Välillä kun mietin taaksepäin tajuan miten väsynyt olen välillä ollut. Nyt jaksan taas siivota ja laittaa ruokaa ja käydä kävelyillä ja tehdä asioita. Se on kuulkaas ihan älyttömän mahtavaa. Tiedän toisaalta, että kohta loppuraskauden väsymys pukkaa päälle ja sitten on taas raskasta, mutta sekin menee ohi.

Ruoanlaitosta nautin taas, viimeaikoina olen laittanut mm. kasvispiirakkaa nakeilla :D, currykanaa, täyjyvänuudeleita kookosnakkikastikkeessa (jäi nakkeja yli piirakasta), lohiperunalaatikkoa ja erilaisia jauheliharuokia. Miehen lemppari on ehkä ihan perunat ja jauhelihakastike. Elsi tykkää aikalailla kaikesta, mutta ehkä Elsikin syö mielellään perunaruokia.  Itse.. no pakko sanoa ettei mikään ruoka oikein mulle raskaana niin kamalan hyvältä maistu. Paitsi itseasiassa lauantaina syömäni valkosuklaajuustokakku eräillä 1v syntymäpäivillä. Se oli ehkä paras juustokakku pitkään aikaan.

Käy vain helposti niin, että vaihtelua kaipaisi eikä keksi mitä laittaisi. Pitäisi olla joku helppojen arkiruokien ideapankki jossain. Tai onhan niitä, mutta aina ne tuntuu liian konstikkailta vauva kainalossa tehtäviksi.