Päivystyskäynti.

Eilisen kävelyn ja muun huhkimisen seurauksena viime yö oli supistusrikas ja samoin tämä päivä on ollut. Aamun olin kuolemanväsynyt ja kyynelet vaan valui, vaikken ollut surullinen enkä huolissaan, ainoastaan väsynyt. Oon semmoinen väsymysherkistelijä joskus. Soitin sitten miehen kehoituksesta neuvolaan supistuksien takia, ja ne käsi sieltä soittaa raskaana olevien päivystykseen. Sieltä sitten pyysivät tulemaan tarkistettavaksi, ja lähettiinkin miehen kanssa.

Makasin 20min käyrällä, eikä yhtäkään supistusta tullut sinä aikana, mutta vauva heitti kyllä volttia. Automatkalla supisti kahdesti. Lääkäri tarkisti kohdunsuun, ja sanoi sen olevan 2,5cm pitkä ja vähän pehmeä, sekä pikkuisen raollaan. Käski levätä ja välttää juuri kävelyä. Sanoi, että antaisi sairaslomaa, jos olisin töissä, mutta en nyt sitten tarvitse opiskelujen omatahtisuuden takia. Ultralla katsoessa kohdunkaulaa oli 4cm jäljellä. Ne oli kuulemma ihan hyvät määrät, mutta kumminkin semmoiset lepoa ja tarkkailua vaativat. Että kahden viikon päästä uudestaan pitäisi kurkistaa. 

Lastakin katsottiin ultralla, ja painoarvioksi saatiin 1350g ja pituudeksi 35cm, vastasi viikkoja 28+5, eli vähän pieni mutta normaali. Se on hyvä, ainakaan sokerit ei ole vielä turvottaneet lasta. Lapsi lilluskeli tällä hetkellä perätilassa, mutta se kyllä pyöriskelee tuolla mahassa aikalailla vielä. 

Seuraavat viisi viikkoa pitää kuulemma levätä ja ottaa rennosti. Viikon 34+0 jälkeen saa alkaa hillumaan normaalisti, koska lapsi saa sitten syntyä jos tahtoo.  

Pakko myöntää, etten ole ihan epäraskaassa kunnossa tekemään asioita. Todellakin ottaa voimille liikkuminen ja tekeminen, ja eilisen verot on tänään kyllä maksettavissa korkojen kera.

29+3

Sokereista taas.

Kävin eilen äitiyspoliklinikalla diabeteshoitajan juttusilla. Asiasta jäi vähän semmoiset ristiriitaiset tuntemukset. Menin sinne, ja sain kättelyssä ruokaohjeet taas käteen. Kerroin, että ne mulla jo on, ja kätilö kyseli miltä ne on tuntuneet. Kerroin, että tunnun syövän liian vähän. Kätilö luuli mun tarkoittavan, että ruokavalion ruuan määrä ei riitä mulle, mutta en tarkottanut sitä, kun syön helposti vähemmän kuin siinä sanotaan. En vaan ehi syyä päivässä niin paljon.

No, se ei tainnut tajuta, eikä oikein uskoa. Oon laskenut kaloreita kiloklubissa, ja päiväsaldo pyörii jossain 1400 tienoilla, kun ohjeen mukaan pitäisi olla 1600-1800kcal. No, se ei varmaan ole kuolemaksi.

Kävin sitten puntarilla, joka näytti vajaa kilon vähemmän kuin neuvolassa. Kätilö sanoi "kato näin siinä käy kun vähän kattoo mitä syö", ja mua ärsytti ihan hulluna. ensinnäkään ei se nyt tavoitteellista ole että paino varsin putoais, ja toisekseen, mä oon koko raskauden ajan kattonut mitä syön. murh! :D

Mittaan nyt sitten sokerit viidesti päivässä muutaman päivän ajan. Tarkoitus on, että aamusokerit olis alle 5,5 ja ruokailun jälkeiset arvot alle 7,8. Aika hyvin on onnistunut, paitsi tänään kun oli ihan sekava päivä ja sain pahoinvointia unicafeen kalapihveistä. Sen jälkeen ei tehnyt mieli syödä mitään, ja tuli reilun kuuden tunnin tauko syömisten välissä, jonka seurauksena sitten sokeri syömisen jälkeen nousi kovasti ja oli tunnin päästä vieläkin 9.  

Kätilö sanoi, ettei tarvitse huolestua yhestä kohonneesta arvosta, mutta vähän tuo harmittaa. Huomenna on onneksi uusi päivä, ja nyt olen taas astetta viisaampi sokereiden suhteen ja tiiän sitten seuraavalla kerralla tankata yhen kerran tuossa välissäkin.

Päätin sitten olla kanssa huolimatta tuon syömisen määrän kanssa: syön sen verran kuin haluan, etten lähe tunkemaan ylimääräistä, mutta se täytynee katsoa että syö tarpeeksi usein.

Alan olla jo aika väsynyt, siis maha väsyy ja kramppaa ja särkee pitemmästä kävelystä, ja tänäänkin oli pakko ottaa iltaunet. Mahasankari jalkailee tuolla usein kovaa, ja sekin tekee supistuksia. Viime yönä supisti kanssa tosi monesti, mistä lie johtunut. Heräsin siihen aina välillä, vaikkei se siis sinänsä sattunut.

Niinjuu, ja tuo mittari on tosi hyvä, tarttee tosi vähän verta ja lansetti tekee ihan tajuttoman pienen reiän sormeen. :)

29+2

Vauvanhuone melkein valmis.

Tänään on pyykkipäivä. Varasin pyykkituvan koko päiväksi, ja olen siellä nyt pessyt kaikki vauvan kestovaipat. Ostin ne huuto.netistä, joku oli ne itse ommellut. Niitä on aika paljon, kymmenisen kuorta, parikymmentä imua, kymmenisen lisäimua ja muutama AIO.  Toivottavasti ne on hyvät. Tosi puhtaiksi ne tuli.. lieköhän aiempi omistaja pessyt niitä pesupähkinöillä tai jollain, kun nyt tuolla peruspyykkiaineella lähti tahrat liki kokonaan pois?

Tuo mekkonen on vero modasta. Mulla on tänään joku hikipäivä, kamalan kuuma koko ajan vaikka miten vähän olisi päällä.  En tiedä johtuuko kuumahkosta ja kosteasta ilmasta vai hormooneista, mutta niin kumminkin on. 

Tuollaisen hienon vaa'an löysin kierrätyskeskuksesta! Se oli kyllä mahtava löytö minusta. Joskin siitä puuttuu yksi osa: tuolla oikeassa sivussa näkyvällä vivulla olisi tarkoitus punnita grammoja, ja sitten tuolla astialla kiloja. Siinä vivussa on joskus ollut varmasti jokin astia, joka on sitten hävinnyt.. mutta saa siihen itsekin koululla tai vaikka hedelmäpussilla semmoisen väkerrettyä ja voi taas punnita grammojakin.

Ja tässä kuva meidän vauvan huoneesta! Ikkunaseinä maalattiin tuommoisella limehtävällä vihreällä, muut seinät vitivalkoisella. Matto on kirpparilta, 5e, pinnasänky huutonetistä 25e, pieni sininen jakkara kierrätyskeskuksesta 6,5e, tuoli on joskus kirpparilta ostamani, maksoikohan se 10e.. olen koittanut sitä joskus päällystää, mutta vähän huonolla menestyksellä. Lipasto on perheeni perintöä, ja sitten ehkä paras: keppihevonen! Se on minusta mahtava. Sen ostin kierrätyskeskuksen uusix-kaupasta 20e. Se oli vähän kallis, mutta voi miten se on hieno! 

Lamppu valittiin ikeasta sopimaan seinän väriin. Niin tuo pinnasänky on muuten alunperin ikeasta, aiempi omistaja on sen valkoiseksi maalannut. Ja nurkassa on nojallaan laskosverho, semmoinen valkoinen, joka jossan välissä laitetaan taas ikkunaan. Sekin on ikeasta. Ikkunalaudan kirjat olen keräillyt kirppareilta ja kierrätyskeskuksesta. Ja hmm.. nuo tyynyt on kanssa kirppareilta. Eipä muuta! Tämä on tällainen prosessi varmaan vielä pitkään, ehkä aina. Sen vielä sanon, että ostettiin ikeasta muutamalla eurolla taulunkehys, joka maalattiin seinän vihreällä. Ei vielä olla päätetty siihen mitään kuvaa, mutta eiköhän sekin selviä vielä. 

28+5

Sadetta, ja ihan kamalasti hommia!

Tänään on niin paljon tekemistä, että varmaan lyhistyn iltaan mennessä. Mutta onneksi sentään sataa, niin ei harmita olla sisätiloissa. Huomenna on yhden työn palautuspäivä, ja kohtalaista ponnistusta sen valmiiksi saamiseen tarvitaan vielä.

Kävin siis neuvolassa. Paino oli noussut jonkun 700g, eli ei tosiaankaan juuri lainkaan. Hemoglobiini laskenut 114:n, niin että aloin syömään rautaa. Sen kyllä huomaa, olen tosi väsynyt. Sydänäänet kuului hienosti, ja verenpaine oli hyvä.  Neuvolan terkkari ei ollut juurikaan huolissaan noista arvoista, sanoi arvelevansa että ruokavalion tarkkailu riittää. Olenkin nyt sitten miettinyt mikä ruokavaliossa nostaa sokereita, sillä samoja ruoka-aineksia käytän muutenkin. Tulos on se, että syön liikaa hiilihydraatteja illalla. Olen koittanut kääntää syömiskelloa niin, ettei illalla tekisi enää mieli leipää, tai että ottaisi vain yhden palan ruisleipää. Semmoisina iltoina on sokerit seuraavana aamuna hyvät. Mutta jos on illalla vielä nälkä ja otan kaksi viipaletta ruisleipää, näkyy se heti sokereissa. 

Eilinen oli semmoinen päivä, että en juurikaan pysähtynyt koko päivänä. Aamupäivä juostiin eestaas hoitamassa vaikka mitä asioita, ja sitten siivottiin koti ja järjestettiin keittiön kaapit. Lastenhuone on nyt ihana, otan siitä tässä joku päivä kuvan. Ehdin syödä aamulla kaksi palaa ruisleipää ja juoda sokeritonta mehukeittoa, yhden aikaan söin taas pari palaa leipää ja ison lautasellisen toissapäivältä jäänyttä salaattia, sekä hedelmän. Sen jälkeen söinkin vasta illalla vähän ennen kahdeksaa, ja oli kova nälkä jo. Söin kolme viipaletta tummaa hiivaleipää, tai mistä lie tehty: semmoista ihanaa missä on kamalasti siemeniä ja muuta, miehen äiti toi meille sen. Lisäksi söin jogurttia, sokeritonta, ja mansikoita. tämän kaiken jälkeen oli aamulla sokerit vielä 6,9.. Huh! Mutta näin kävi, nälkä yllätti kiireisenä päivänä ja valitsin huonosti. En tosiaan ehtinyt laittaa mitään ruokaa.

Ensi tiistaina on aika diabeteshoitajalle äitiyspoliklinikalle. en tiedä mitä siellä tehdään, mutta aikaa pitää kuulemma varata pari tuntia. Koitan siihen asti pitää päivät järkevän syömisen päivinä, vaikka olisi kiirekin. Tänään tein tässä aamulla pikaisen kasvissosekeiton, että voin tulla sitä syömään tänne kotiin lounaan aikaan. Tylsää tämä vahtaaminen, mutta minkäs tekee.

Eipä muuta. Kamala väsymys vain. Tämä ja huominen pitää jaksaa, sitten saa vähän huilata. Ensi viikolla ajattelin kahtena päivänä olla kirjastolla hommissa, mutta muuten lomailla miehen kanssa. Saapahan mieskin olla itsekseen kotona.

28+3

Korkeahkoja arvoja vain.

Olen nyt sitten joka aamu mitannut sokereita miehen mittarilla, ja ne on olleet tällaiset:

la: 4,7

su: 5,6

ma: 5,8

ti: 5,6

Eli lauantai poislukien joka aamu vähän liian korkea. En ole muuten mitannut, kun mies nyt tietenkin tarvitsee mittarinsa mukaan töihin, ja on niin pitkiä päiviä poissa etten ole sitten illlallakaan mitannut. Ja ajattelin nyt huomenna neuvolassa kysyä noitten suhteen ohjeita, ja mittaria ittelle lainaksi.

Olen syönyt terveellisesti, muuten aikalailla kuten ennenkin mutta nyt jättänyt vielä ne ylimääräiset herkut pois. Ohjeet katsoin Käypä hoito- sivuilta, ja niitä olen sitten noudattanut. Liikuntaakin olen koittanut lisätä, koska vaikka olen kyllä käynyt kävelyillä ja uimassa, niin onhan tämä opiskelutyö aika liikkumatonta. Eilen pyöräilin kaikkiaan kymmenisen kilometriä (helteessä aika suoritus), eli viisi suuntaansa kun kävin vanhemmilla. Eipä sillä ainakaan ollut vaikutusta. Pyöräileminen ja uiminen ei tee supistuksia, jos en rehki liikaa. Eilen kyllä jossain ylämäessä alkoi vatsalihakset valittaa, mutta se ei tuntunut vaaralliselta, ainoastaan venyneitten lihasten vinkunaa vain. No kumminkin, ei se vaikuttanut tämän aamun tulokseen sitten yhtään.

En tiedä mihin arvoihin insuliinia aletaan pistää, mutta katsotaan se sitten. Eipä nämä arvot mitkään hurjat ole, siis jos olisin ykköstyypin diabeetikko raskaana arvot olisi liki ihanteelliset. Mutta mutta.. toki jos mun sokerit on koko päivän vähän koholla, niin tekeehän se varmaan suurempaa lasta sitten lopussa.

Ja pitää sitten itten olla vielä niin samperin lyhyt! Äitee oli aivan kauhussa, tai on ylipäätään ollut koko ajan, että minä kapealanteinen 154cm pitkä joutuisin synnyttämään alateitse. Se on vouhkannut koko ajan minulle sektiosta, ja mikäs siinä jos niin on mennäkseen. On totta, että kannattaa tarkistaa kaikki kanavat ja lapsen koot ja muut. 

Muutoin kaikki hyvin. Verenpaineet kotona mitatessa hienot, olo hyvä, tyyppi potkii minkä kerkiää ja aurinko paistaa!

27+1

Raskausdiabetes.:0

Kävin sokerirasituksessa torstaina, ja arvoista kaksi oli poikkeavat. Siinä siis piti eka olla syömättä 12h (söin illalla kaheksan aikaan kinuskijäätelön, ja kaheksalta aamulla sitten otettiin ekat veret) ja sitten aamulla mitattiin paastosokeri. Siitä tunnin päästä otettiin toinen arvo ja kahden tunnin päästä kolmas. En tiedä mitä muut arvot oli, mutta eka  oli 5,6, kun sen pitäisi olla 5,3 tai alle.  Tokakin oli korkea, kolmas taas normaali.  en tiiä mitä ajattelisin, olin eilen ihan maani myynyt illalla. Näin unia, joissa kuuluin epämuodostuneiden raskaanaolevien naisten joukkoon, semmoisten joiden kehoissa on vaikea lapsen kasvaa. Että puuttui puolet mahasta tai jotain. 

No, neuvola on ensi viikolla, ehkä keskiviikkona tai torstaina. Sitten kuulen lisää. Kotimittausten perusteella arvot on olleet nyt normaalit tänä aamuna ja eilen illalla. Miehellä on mittari, lainaan sitä.

Ajateltiin ehkä mennä miehen kanssa yksityiselle ultraan kurkkaamaan lapsen elimiä vielä ja sitten huulihalkiot ja semmoiset.  Mutta katotaan miten on, mennäänkö vai ei.

26+5

Kuvapäivitys!

Laitanpa nyt kuvia oikein kunnolla! Ekana meiän kesken olevasta remontista. Meidän keittiön ja pienen makkarin välistä on siis joskus joku kaatanut osan seinästä saadakseen ison keittiön. Me nyt tahdotaan pieni makuuhuone takaisin, ja sitä on tullut meille tekemään semmoinen tosi mukava ja pätevä puuseppä. Hänen firmansa nimi on Viiripuu, voidaan kyllä suositella! Tässä kuva siis keittiön puolelta makuuhuonettapäin.

Sitten kuva samasta vaiheesta makuuhuoneen puolelta: raamit on siis laitettu, mutta ei vielä levyjä ja villoja. Tämä kaikki tehtiin eilen.

Sitten on kuva tältä päivältä. Eilen laitettiin viimeisenä levyt ja villat, tänään on sitten kitattu kaikki kolot. Tämä on makuuhuoneesta, ja huomatkaa miten meiän Tauno on iso! :D Tuo on meiän keittiönpöytä, joka menee nyt toviksi vintille varmaan.

Toinen kuva makuuhuoneesta. Tuo keltainen vehje on joku imurin kaltainen, mutta se vaan pitää aivan käsittämätöntä pauketta. Muttei se haittaa.

Kävin tänään kierrätyskeskuksessa etsimässä meille pyöreää pienehköä ruokapöytää olohuoneen puolelle laitettavaksi. En löytänyt. Oli siellä pyöreitä pöytiä, mutta ei ihan semmoista kuin toivottaisi. Tällainen jakkara kumminkin löytyi, eikös ole aika suloinen? Ajattelin sen joko lapsen huoneeseen, taikka sitten ehkä leikkimökkiin mummulaan. 

Siellä oli kanssa tällainen lipasto. Mietin saisiko siitä hoitopöydän? Vähän se oli ehkä matalahko- mutta muuten se olisi kyllä kiva, koska saisi utta käyttöä sitten myöhemmin työpöytänä. Tuumin josko sen maalaisi vaikka valkoiseksi. Ja noiden kolmen ison alalaatikon sisäpinnat oli päälystetty kivalla valkoisella sinipilkullisella paperilla. Pitää vielä miettiä, ja käydä sitten maanantaina hakemassa jos vielä on sitä mieltä!

No sitten on kuva meiän pinnasängystä. Sen huusin huutonetistä. Pohja pitää nostaa, sille on kolme korkeutta. Minusta se on sievä!

Tällaisen kirjan tilasin netistä, ja se on minusta mahtava. Sen nimi on Lapselliset, ja sitä se kyllä on. :) Tosi hauska kuvitus.

Tuo jäi nyt väärin päin, pahoittelen, mutta se on sisäkannen kuva jossa haikara tiputtaa vauvan ja äiti ja isä ottaa sen vastaan. Liikuttava! 

Sisällä on mitä parhaimpia kuvia ja kysymyksiä huutoäänen sävystä ja väristä tällaisiin hammaskarttoihin. Tuokin on väärinpäin, kestäkää se!

Tämän aukean nimi on Arjen rituaalit. :D Mahtava kuva.  Kirjan on kustantanut OTava ja kirjoittanut Mikko Aarne ja Mia Kankimäki, kuvittanut Matti Pikkujämsä. Kerron nämä, että tiiätte sitten mistä sitä voi kysellä. Ostin itse netistä. Postimaksuineen hintaa tuli noin 20e.

Eipä muuta, jatkan täällä iltaa rennie poskessa! Mikäs mukavampaa. No ehkä jotain voisin keksiä. :D