Liikemietintöjä.

Makasin tänään mahallani lattialla, laitoin tyynyn varpaiden alle ja tunnustelin mahaa. Sitten tuntui kuin joku olisi kääntynyt, ja kuin pieni koputus kävisi. Jos hengitin syvään, koputus alkoi uudestaan. Semmoinen hitaahko, epäsäännöllinen pieni taputus. Ensin mietin, että onko se joku suoni kun sykkii, mutta oma sydän kyllä sykkii paljon nopeammin. 

Varmaan vaan toiveunta, mutta olisipa hauskaa, jos se olisi sen verson liikettä. Jotkut kuitenkin tuntee liikkeet jo tosi aikaisin, samoin äiti kertoo tunteneensa jo ekasta. Mutta mene ja tiedä, enköhän sitten myöhemmin osaa arvioida mistä kyse oli. Koko tuntemus hävisi käytyäni vessassa, arvelen rakon painaneen kohtua enemmän esille. Huoh, onpa jännää. Mutta vielä aikaista tällaiselle toki, siltikin sitä innostuu. :D