Kävin eilen uimassa ekaa kertaa raskauden aikana. Oon tykännyt uida aina, vaikka oonkin huono pitämään tasaista väliä liikunnassa ja oon vähän satunnainen. Mutta nyt siis kävin. Sisko varoitteli etukäteen, että hänellä tuli supistuksia alusta asti, eikä sitten järin voinut uida, siis nimenomaan uidessa tuli. Päätin kokeilla miten itellä on.
Otin tosi rauhassa, uiskentelin siellä ja lepäilin aina joka välissä, vaikka normaalisit tykkään mennä aika kovaa. Normaalisti uin kanssa yleensä kilometrin tai vähän yli.
Ei se tuntunut huonolta, ehkä vähän oudolta. Kohtu tuntuu tosi selvästi, kun uidessa on niin oikosellaan. Mietin siinä, että miltähän ne varhaiset supistukset oikeen tuntuu edes, kun ei tietenkään ole mitään kokemusta. Sisko selitti jotain kohdun menemisestä kovaksi, ja kovaltahan se tuntui mutta kai se oli asennosta kiinni. Sitten pikkuisen alle 500m iski semmoinen pistos sinne kohtuun. Niitä tulee joskus muutenkin, ja se lähti pois menemällä kyyryyn. En sitten kuitenkaan uskaltanut enää uida.
Illalla sitten kohtu oli jotenkin arka, vähän niinkuin joskus ennen kuukautisia ja tai niitten jälkeen. Ja sitten ihan myöhään tuli taas niitä pistoksia.
En nyt sitten tiedä uskallanko uida enää! Toisaalta se kohdun kovuus oli ehkä vaan siitä asennosta. Ja toisaalta luin juuri tuolta vau-kirjasta, että niitä kohtusärkyjä tai jotain kiinnikepistoksia voi nyt juuri tulla. Ettei kai ne vaarallisia? En yhtään tiiä. Ja se semmoinen arkuus, niin saman tapaista on aina kasvamisvaiheessa ollut. Että ehkä se oli sitä, ja kaikki vaan sattumalta osui tähän kohtaan..?
Äiti oli sitä mieltä, että ainoastaan kevyttä kävelyä on hyvä harrastaa raskaana, muuten liikunta on parempi jättää myöhemmäksi. Enpä tiedä, mutta en kovin kovaa ainakaan uskalla rehkiä. Äiti sanoi myös, että luulee meillä tyttärillä myös supistavan helposti, koska hänellä ainakin niin kävi. No mene ja tiedä.
Mutta jos joku osais sanoa jotain tähän, niin kuulisin mielelläni.
15+2
Heippa!
VastaaPoistaKai tossa liikunnassa pätee parhaiten sääntö, että liikkua voi oman voinnin mukaan. Sitä voi tehdä mikä hyvältä tuntuu. Tosin sellaisia lajeja joissa mahaan voi kohdistua iskuja kannattaa toki välttää.
Itse olen molemmissa raskauksissani käynyt reippaassa jumpassa reilusti yli puolen välin raskautta ja mulle se on sopinut. Uimisen pitäis olla ymmärtääkseni aika turvallista raskauden viimeiselle kolmannekselle asti, jolloin sitten tulehduksen vaara kasvaa.
Mutta siis oman voinnin mukaan kannattaa mennä, jos tuntuu pahalta ei kannata rehkiä liikaa vaan ottaa rauhallisesti. Yleensä ottaen liikunta on kuitenkin hyvästä jos kaikki on muuten ok. Mutta mehän ollaan kaikki yksilöitä ja toiselle sopii toinen ja toiselle taas toinen tapa.
Hyvää jatkoa sulle ja aurinkoisia kevätpäiviä! Minä täällä jatkan odottamista, tänään rv 39+6, joten pikkukakkonen saattaa syntyä milloin vaan!
Pici-06
Kiitos vastauksesta!
VastaaPoistaOlen jutellut äidin ja siskon kanssa, ja tullut tulokseen, etten uskalla uida. Äidillä supisteli raskauksissaan kovasti, ja veli syntyikin siksi ennenaikaisena keskosena. Ja siskolla tuppasi aina uidessa supistelemaan ja myös aukeamaan kohdunsuu liian aikaisin. Jos siis olen yhtään samaa mallia, niinkuin nyt eilisen perusteella näytti, en uskalla uida muuta kuin ehkä lilluen ja kelluen. Yhäkin on kohdussa semmoinen arkuus, tuntuu vähän "rääkätyltä", ja samoja oireita sisko kuvaili omalla kohdallaan.
Eli vaikka harmittaa, taidan jättää uimisen muille täksi aikaa. Luulen, että kokeilen seuraavaksi sunnuntaipyöräilyä ja jatkan kävelylenkkejä. Juoksulenkit tuntuvat jo vatsalihasten kiinnikkeissä liian pahalta. En tiedä miksi, mutta normaalisti hyväkuntoiset vatsalihakseni ovat raskauden aikana jatkuvasti lähellä krampata. Tai lähinnä vinot vatsalihakset.
Onnea synnytykseen, Pici-06, ja vielä kiitos vastauksesta. :)