Tässä raskauskuva Pitkä kuuma kesä-festareiden ajoilta. Kävin siellä miehen kanssa kuvittelemassa, että vielä jaksan olla ja mennä mahasta huolimatta, mutta oli aikamoista. :)
Vielä yöllä koittaessani nukahtaa painoi huoli ja murhe tosi kovaa. Otin tytön viereen lohduttautuakseni, oli ihanaa katsella pienen nukkuvia kasvoja. Eihän häntä minun huolet ruokinnasta paina sitten pätkääkään. Päätin jotenkin antaa asian olla. Yöllä itseasiassa maito juoksi kohtuullisen hyvin, eli sain kaksi kertaa syötettyä lapsen, vaikkakin pientä suostuttelua se vaati. Tulin hyvälle mielelle, ja ajattelin vielä taistella imetyksen puolesta.
Mutta aamulla maito ei sitten tullutkaan. Odottelin ja heruttelin ja tein vaikka mitä, annoin kuitenkin lapselle pulloa ettei tarvinnut hänen nälkäänsä itkeä. Aloin pumppaamaan, mutta mietin siinä katsellessani kylläistä lasta ettei tässä ole kyllä enää järjen hiventä. Kenenkään etua ei palvele enää tapella tästä. Jos aikoisin saada imetyksen täysillä käyntiin, tarkottaisi se sitä, että Elsiltä pitäisi olttaa korvike pois, tai ainakin pullo. Hörpyttäessä Elsi puklasi maidon ulos, koska nieli niin paljon ilmaa. Takaisin rintaan tottuminen kestäisi monta päivää, viikon tai kaksikin, eikä maidon tulosta sittenkään olisi takeita kun se ei koskaan ole ihan riittänyt. Tuumin, että ainoastaan omasta halustani yrittäisin asiaa tunkea, eikä se olisi lapselle parhaaksi.
Nyt teen sitten niin, että en enää yritä päästä täysimetykseen takaisin. voin kyllä yrittää vielä ylläpitää maidontuotantoa niin, että Elsi saisi vielä mahdollisimman pitkään rintamaitoa pullomaidon ohella. Se voi kestää pari päivää tai pari kuukautta, en tiedä. Voi olla, että Elsi saa puolet rintamaitoa tai ehkä vain pari hörppyä, mutta meni miten meni en aio enää stressata. Nyt on surtu riittämiin, on aika mennä eteenpäin.
Nyt tuntuu hyvältä, jos kohta vähän haikealta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti