lauantai 9. tammikuuta 2010

Ehkä viimeinen imetysteksti.

On se vaan myönnettävä, että hirveän vaikeaa imettäminen minulle on. Juttelin englantilaisen imetysohjaajan kanssa, jonka neuvosta yritin antaa Elsille maitoa lusikalla pullon sijaan. Aloitin tämän torstaina. Kamalan nälkäinen lapsi oli illalla ja itki lohduttomasti. Puklasi lusikalla annetut maidot ulos. Annoin lopulta pullosta maitoa. Yölläkään ei enää tule kunnolla maitoa. Ei ole luottoa touhuun enää ollenkaan. En keksi enää mitä voisin vielä yrittää, kun lapsi ei ime mielellään rintaa, pumpulla en saa maitoa ulos eikä maito heru. Se siitä kai sitten.

Oli varmaan oikea päätös antaa silloin alunperin korviketta, koska 90g/vko on kaksikuiselle oikeastikin liian vähän. Harmi vain että kaikki meni näin. Olen tosi surullinen, pettynyt ja harmissani. En osaa selittää kunnolla miksi. En usko Elsin kärsivän pulloruokinnasta, ehkä päinvastoin koska saa kerrankin mahansa täyteen. Ehkä itse vain suren sitä. On ollut ihania ja kauniita hetkiä, kun tyttö on ollut rinnalla ja jutellut, katsonut silmiin ja nauraa käkättänyt. Harmittaa niin, että ne nyt loppuvat. Semmoista läheisyyttä ei enää sitten ole.

Olen nyt itkenyt hyvän tovin, mutta eiköhän tämä tästä. Elämässä on isompiakin asioita, mutta annan silti itseni surra tätäkin, jonkin aikaa. Täytyy siitä päästä yli, mutta vasta kohta. Tänään suren.

On aika raskasta olla tämmöinen tunteellinen.. meinasin sanoa siili, mutta en kyllä todellakaan itkeskele missään piikkikuoren alla vaan avoimesti. Olisi helpompaa joissain kohdissa jos olisi vähän paksumpi nahka. On tästä silti hyötyäkin.

Nyt juon lasia punaviiniä, syön suklaata ja koita kerätä itseäni.

7 kommenttia:

  1. Voi sentään. Voin jollain tapaa samaistua fiiliksiisi, vaikken samanlaisessa tilanteessa ole ollutkaan. Minun käski lääkäri lopettaa imetyksen esikoisen ollessa puolivuotias vauvan ruoka-allergioiden takia. En millään ollut valmis lopettamaan ja asiaa käänsin ja väänsin itkujen lomassa. Samoin kuin sinä, olin valmis tekemään kaikkeni imetyksen jatkamisen eteen. Minun kohdalla se tarkoitti tiukkaa imetysdieettiä, joka sitten mahdollistikin meidän kohdalla imetyksen jatkumisen.

    Teidän tilannetta en niin tarkkaan tunne, että voisin tässä lähteä antamaan lisäneuvoja. Siksi annan neuvoksi soittaa imetystukipuhelimeen:
    http://imetys.fi/imetystukipuhelin/
    Siellä osaavat varmasti parhaiten neuvoa onko teidän tilanteessa vielä jotain sellaista tehtävissä, mitä et jo ole kokeillut.

    Ja jos mitään keinoa ei ole enää imetyksen jatkumiseksi tehtävissä, voit ainakin hyvällä omallatunnolla todeta todellakin yrittäneesi kaikkesi. Anna itsesi surra rauhassa. Varmasti pääset imetyksestä luopumisen yli. Sillä vaikka imetys loppuisi myöhemmin ja äidin tahdosta, se aiheuttaa silti surua ja luopumisen tuskaa.

    Kirjoitit myös että tulet kaipaamaan imetyksen tuomia läheisyyden hetkiä. Vauva kaipaa läheisyyttä yhä edelleen imetyksen loppumisen jälkeen, joten niitä ihania hetkiä tulee aivan varmasti edelleen. Ei tietysti sitä, että vauva imee rintaa, mutta muuten. Itse mietin imetyksen lopettamisvaiheessa samanlaisia ajatuksia ja mm. sitä miten tulen sen jälkeen lasta lohduttamaan (meillä oli tissista kehittynyt paras lohduttaja). Kun imetys sitten oli poissa kuvioista, löytyi tietysti uudet tavat lohduttaa ja olla lähekkäin. Välillä oli oikeastaan ihanampaakin pitää lasta vieressä sängyssä tai sylissä kun hän oli minun kasvojen korkeudella, ei enää jossain siellä tissin kanssa.

    Kovasti tsemppiä ja jaksamista!

    Maarit

    VastaaPoista
  2. Ihan samansuuntaisia ajatuksia on ollut minullakin, kun imetys on vähenemässä. Luulen että suru liittyy oman ainutlaatuisen aseman menetykseen; imetys on kuitenkin se ainoa asia mitä vain äiti voi tehdä eikä kukaan muu. Ja mitä voi tehdä vain sen lyhyen hetken elämässä kun on pienen vauvan äiti.

    Mutta on imetyksen loppumisessa hyväkin puoli, kun voi pitkästä pitkästä aikaa raskauskaapujen ja imetyspaitojen jälkeen pukea ihan mitkä vaatteet haluaa! :)

    Ihania mekkoja päälle, hymyä naamaan ja mukavaa talvea! Ja kiitokset hyvästä blogista :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos viesteistä! Ja mukavaa kun niitä tuli näin pian, koska tämä ilta on aika raskas ollut minulle.

    Soitin imetystukipuhelimeen, ja eivät ne sielläkään keksineet muuta kuin imetysapuvälineen, siis sen letkujutun joka teipataan kiinni rintaan. Se on minusta jo niin hankalaa, etten tahdo siihen lähteä. Puhuin miehen kanssa, ja koitan vielä huomenna pitää stressittömän sänkypäivän lapsen kanssa ihokontaktissa. Syödään hyvin, ehkä paljon suklaata, ja oleskellaan. Lapsi saa tarttua tissiin jos tahtoo, tai olla tarttumatta myös.

    Olen päättänyt nyt ottaa pääasiakseni ruokkia lapsen. Annan korviketta jos lapsi kaipaa. Tänä korvikkeettomana (lähes) aikana on kuitenkin tissi tullut taas vähän tutummaksi.

    En usko, että tilanne tästä selviää. Ehkä saan semmoisen hiipumiskauden, jolloin minä ja lapsi (enemmän minä) päästämme irti imettämisestä ja siirrymme muihin asioihin.

    Ja todentotta, olen sillä yrittänyt lohduttautua, että ihanat mekot kaapissa odottavat! Lisäksi saan keskittyä enemmän itseeni ja laihduttaa (seuratkaahan kg-lehteä) huoletta ja myös juoda enemmän kuin lasin punaviiniä joskus. Ja nukkua joskus jos mies ruokkii lapsen.

    En silti voi kieltää, etten toivoisi jotain ihmeparantumista ja äkkivuolasta maitopuroa.

    Varmaan tämä on asia, jonka mieleen tullessa tulvahtaa semmoinen haikeus ajatuksiin vielä pitkään. Ei se silti maailman suurin asia ole. Ja niinkuin on todettu, muut asiat tulevat korvaamaan sen varmasti.

    maija

    VastaaPoista
  4. Haleja! Imetykseen liittyy niin paljon tunteita... Ainakin olet todelakin kaikkesi tehnyt ja toivon, että pääset pian asian ylitse. Pääasia on tyytyväinen lapsi :)

    VastaaPoista
  5. Tuli vielä yksi asia mieleen. Jos olen oikein ymmärtänyt, niin Elsi ei oikein malta odottaa rinnalla sitä, että maito alkaa herumaan? Tai toisin sanoen, sinulla maito heruu hitaasti. Itselläni on siinä mielessä eriparirinnat, että toinen heruu hyvin ja toinen selkeästi huonommin. Tätä huonommin heruvaa rintaa ovat molemmat lapset jossain kohtaa jopa vältelleet. Noina vaikeimpina hetkinä olen saanut tämän hitaammin heruvan rinnan kelpaamaan seuraavin konstein:

    - olen lämmittänyt rintaa hiustenkuivaajalla juuri ennen imetystä (mikä tahansa muukin lämmitys käy, kuten suihku, kaurapussi tms, itse koin tämän kaikkein nopeimmaksi)

    - kun molemmat lapset jossain kohtaa huusivat jo siinä kohtaa kun yritin ottaa tälle huonommalle rinnalle, vaihdoin imetysasentoa tavanomaisesta ja huijaus meni läpi

    - huonompikin rinta kelpasi nukkuessa, eli pyrin sitten imettämään enemmän siitä yöllä

    Teidän tilanne erilainen, mutta jos noista voisi saada jotain ideoita. En tiedä miten teillä yöt menee, mutta kelpaako rinta silloin? Yöllä erittyy muutenkin eniten sitä maidoneritykseen vaikuttavaa hormonia, eli jos rinta kelpaa Elsille yöllä, niin lähtisin tehostamaan yöimetyksiä.

    Näillä kommenteille en kuitenkaan tarkoita sitä, että sinun tulisi hampaat irvessä väkisin imettää. Vaan niinkuin itse olit suunnitellut, vielä kokeilla jotain ja katsoa sitten minne tie vie.

    Edelleen jaksamista ja nautinnollisia hetkiä vauvanne kanssa!

    Maarit

    VastaaPoista
  6. Vielä aiemmin yöt oli luotettavia ja hyviä ja rinta kelpasi ja maito virtasi. Jossain välissä se muuttui kuin katkaisimella olisi kääntänyt. En ymmärrä mikä siihen tuli, toki oltiin alettu antaa korviketta välillä, ehkä se sitten pidensi jonkin välin liian pitkäksi en tiedä.

    Olen yrittänyt tehostaa yöimetystä, mutta tyttö ei huoli rintaa yölläkään kovin usein. Kaksi kertaa saan nykyään imetettyä. Tänäyönä nousin pumppaamaan, mutta en saanut kuin lirun pullon pohjalle. En tiedä pitäisikö silti yrittää pumppaamista vielä. Toisaalta en millään tahtoisi päästää tästä irti, toisaalta tuntuu että on pakko.

    Olen pitänyt rintoja kaulahuivien sisällä nyt pari päivää, ja se auttaa ehkä vähän mutta ei riittävästi.

    Kyllä tämä nyt on loppu, niin paljon kuin se harmittaakin.

    VastaaPoista
  7. ...jos ei huomispäivä tuo ihmeitä tullessaan. Aion vielä viimeisenä keinona yrittää koko päivän ihokontaktia.

    VastaaPoista