Olin jo pitkään meinannut alkaa piirtää sarjakuvaa tästä arjesta, ja tänään sitten raapustin ekan kuvan. Se oli hauskaa!
Olen pohtinut tätä perheen kokonaisuutta. Niin kauan kuin muistan olen ajatellut tahtovani useamman kuin yhden lapsen. Kuitenkin tuossa odottaessani Elsin tuloa ja pelätessäni ettei hän saavukaan päätin olla tyytyväinen jos koskaan saan edes yhden lapsen. Elsin syntymän jälkeen ajattelin, että minulla on syntymättömiä lapsia, joita en ole vielä tavannut. Se ajatus jäi jotenkin päälle, ja alkoi tuntua että perheestä puuttuu ihmisiä, ettei se ole täysi.
No sitten tuossa jokin aika sitten mietin, etten tahdo elää odottaen tulevaa täydellistämään elämän. Haluan olla tyytyväinen nyt, koska tätä hetkeä en saa takaisin kohta, miksi sitten pilaisin sen tahtomalla jotain muuta. Päätin, että meidän perhe on täysi näin, mutta otetaan avosylin vastaan tulevatkin lapset jos haluavat tulla. Haluan elää Elsin lapsuuden voimalla, tahdon rypeä tässä vauva-arjessa nyt kun saan niin etten haikaile sen perään myöhemmin liikaa.
On vähän vaarallista kaivata muutoksia elämään, ainakin jos ne muutokset ovat niin itsen ulkopuolisia. Lapsia saadaan jos saadaan, ei niitä voi tilata. En tahdo hukata aikaa murehtimalla, nyt kun olen tuon ihanan pienen ihmisen elämääni saanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti