Tuleekohan tästä kakkosvauvasta kova herättelijä, kun en saa unta herättyäni.
Eilen luin täältä Elsin odotuksen viimeisiä viikkoja. Luin niitä myös miehelle, ja naureskeltiin niille hyväntahtoisesti: on se vaan niin erilaista! Silloin minuuttien kuluttaminen oli suurimmassa roolissa ja aika kului katsellen dvd-videoita ja lukien hassuja kirjoja. Nukkuen päiväunia aina kun nukutti. Kuulostaa itseasiassa jälkikäteen tosi ihanalta, nyt kun on vähän väsynyt ja silti on erilailla velvollisuuksia. Muutenkin tuntuu etten "pystynyt tekemään" juuri semmoisia asioita joita nyt teen ihan hyvillä mielin, kuten siivoamista ja ruoanlaittoa. Se oli jotenkin ihan ylivoimaista silloin. Tosin nytkin.. ehkä ne jäisi tekemättä nytkin jos olisi vaihtoehtoja. Varmaan nytkin ihan mielellään makoilisin tämän lopun ja katsoisin dvd:ltä sarjoja.
Sitä luulisi, että toista odottaessa osaisi olla lammasmaisessa Zen-tunteessa koko ajan. Helpompaa se kyllä onkin, mutta juuri näin kun herää yöllä sadatta kertaa pissalle, ei saakaan enää unta, janottaa ja kolottaa - kyllä sitä tulee kärsimättömäksi. Onneksi tuo lapsi mahassa melskaa, niin ei tarvitse olla huolissaan kuitenkaan.
Lohdutti myös, kun luin joku päivä taannoin tästä Saariston lapset-blogista nuorimman lapsen syntymästä: meni pitkäksi odotus ja käynnistykselle asti. Okei siis toki toivon ettei mene niin kauaa, mutta jälkikäteen kukaan tuskin harmistelee viikkoa-kahta pidempää odotusta tai synnytyksen alkutapaa - jos siis kaikki vain menee hyvin.
Lakkaanpa jaarittelemasta ja menen kokeilemaan nukkumista, jospa hetken ehtis vielä torkkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti