Lauantai.

On ollut todella kyllä helpompi olla sydämen sykkeen nähtyäni. Olin jotenkin ajatellut, että kunhan syke on nähty, rauhoitun ja odotan vain. Mietin tässä myös, että ehkä pitää rajoittaa internettiä. Ajattelin, että odottajien viestiketju on vain mukava juttu, mutta jotenkin sekin ahdistaa helposti, kun ihmisillä on niin erilaiset olot ja niitä helposti vertaa. Olen kyllä jo aikaa sitten päättänyt olle lukematta mitään oirelistoja tai googlettamatta raskausasioita. Luen kyllä ajoittain jotain raskauskalentereja, joista näkee mitä kaikkea siellä mahassa tapahtuu. :)

Ultrassa sen lääkäris puhelin oli päällä, ja juuri ultrauksen hetkellä puhelin alkoi soida. Hassua oli, kun soittoäänenä oli MacGywerin (kirjoitettiinkohan se noin?) tunnusmusiikki, ja mies heti kommentoi lääkärille että MacGywer soittaa. :D Lääkäri oli ihan huumorintajuinen kyllä. 

Harmi vain, kun ensin onnitteli hyvästä sykkeestä, mutta sitten samaan hengenvetoon mainitsi miten alussa ollaan. Jotenkin tuli semmoinen olo, että anna nyt ihmisparkojen vähän hengähtää. heh, mutta kyllä siinä sitten juteltiin, ja onhan nyt jo aika kovat prosentit selviämisen puolesta ja lisäksi se viimekertainen oli tähän mennessä jo mennyt kesken. Lisäksi siitä ei saanut noita vahvoja plussia.

Joo, nyt ei ole huolettanut. Eilen oltiin miehen ystävän luona, heillä on vuoden täyttävä lapsi. Juttelin miehen ystävän kanssa raskaudesta vähän, en kylläkään paljoa, kun en häntä itse niin tunne. Tuntui jotenkin.. oudolta. Mutta siis oli samalla iloinen olo omasta raskaudesta, mutta samalla ehkä pikkuisen haikea, koska matkaa on vielä niin niin paljon.

Ei se silti mitään, kyllä se aika kulkee. :) Tilasin h&m äitiysvaatteita, ja laitoin kaksi toimituspäivää, joista eka on helmikuun lopussa.  

Kohta tästä puen päälle ja lähden näyttämään isälle ja äidille ultrakuvaa. :)

aijuu, oireista piti vielä kirjoittamani: väsymys vaivaa, mutta etova olo on tosi vähäistä! Musta tuntui, että se oli vahvempaa alussa, tai sitten jotenkin toivoin sen silloin.. Olisi kyllä ihan hyvä, jos ei kauheesti olisikaan paha olo, mutta no, tavallaan olis kiva jos olis jotain todistetta. Rintoja ei kauheesti säre, sillai välillä vain. Ja ehkä pari kertaa päivässä juniori venyttelee kohdussa, jolloin vihloo. Minusta on hauskaa kuvitella, että se on siellä kuin pikkuruinen katka voimailutrikoissa ja venyttelee raajat pitkänä. :D

6+5