Hei taas!

Ravintolailta meni tosi ihanasti. Vaatteet oli hyvä valinta, laitoin siis semmoisen mustan mekon, jossa on vähän kimaltava helma. En laittanut niitä ihania korkokenkiä, ajattelin järkevästi. Mekon laitoin vyöllä vielä, mutta jouduin illan aikana ottamaan vyön pois, kun se puristi. :)

Ruoka oli hyvää, mutten pystynyt syömään kaikkea. Muttei se mitään. 

Olen nyt jännittänyt taas vähän. Nyt on 6 päivää niskapoimu-ultraan, ja vaikka järki sanoo kaiken olevan erittäin todennäköisesti hyvin, silti jännittää. Olen epäillyt särkeekö alavatsaa tarpeeksi. Semmoisia vihlauksia ei tunnu kovin usein.. ehkä kerran-pari päivässä. Joinain enemmän. Paljonkohan niitä "kuuluisi" tuntua? Paha olo ei ole kovin hirveää, vähän häiritsevää muttei kovin. Olen nyt työharjoittelussa, ja syön siellä jotain koko ajan, ettei tulisi tyhjän mahan kauhua. Mietin, että onkohan sekään tarpeeksi. Ja sitten turvotus: iltaisin olen kuin norsu. Aivan kammottavaa.

Järki siis sanoo, ettei ole mitän hätää. Kaikki on hyvin todennäköisesti hienosti. Jännitys alkoi, kun eräällä läheisellä elämä rakoili, kai siirsin häntä kohtaan tuntemaani jännitystä myös omaan tilanteeseen. Täytyisi osata rauhoittua.

Tekisi mieli mennä ultraan huomenna, mutta se on ihan höhlää, kun ilmainen ultra on alle viikon päässä. Kai tässä kestää vaikka minkä jännityksen kanssa 6 päivää. Eikä tämä nyt vielä kumminkaan mitään kovin pahaa jännitystä ole, pientä vain.

Niin ja miehelle en tohi puhua, kun se ite muutenkin jo jännittää. Käydään joka ilta sama keskustelu:

Mies: "Miltä on tänään tuntunut?"

Minä: "No semmoiselta tavalliselta, vähän huono olo, vähän arat rinnat, vähän vihloo."

Mies: (paniikinomaisella äänellä) "Mutta onhan se kaikki normaalia, eikö?"

Mistä minä sen tiedän, oon tälle asialle ihan yhtä uusi kuin hänkin! :D

rv 9+2