Torstaita.

Tätä blogia lukiessa saattaa saada semmoisen kuvan, etten mieti elämässä mitään muuta kuin vauvaa,  tai että murehdin jatkuvasti keskenmenoa. Ei asia kumminkaan niin ole. Minä mietin päivän mittaan vaikka mitä, käyn yliopistolla tutkintoani ja kohta harjoittelukin alkaa, puuhailen kaikkea ystävien ja miehen ja perheen kanssa. Suurimman osan ajasta olen hyvällä mielellä kaikesta.  Suurimman osan ajasta tuumin elämää jotenkin kokonaan, enkä vain sitä vauvaa.

En ihan täydestä sydämestä luota vauvan tuloon vielä. Lähes täydestä, mutta en ihan. En murehdi koko päivää mahdollisia ongelmia, todellakaan. Ne saattavat tulla mieleen jossain välissä, kun vaikka ajan bussilla ja tuumin juttuja. En silloinkaan sure, mutta mietin mitä kaikkea on mahdollista tapahtua.

Tässä vaiheessa on vielä vähän riskialtista kaikki. Jos ajattelisi prosentteina, niin se yli 90 olisi minusta luottavainen ja alle kymmenen vielä varuillaan.

Tämä blogi on se paikka, missä sitten vuodatan vauva-ajatukset ja huolet ja ilot ja muut ulos. Tätä kirjoitan sitä varten, sitä ajatellen. En myöskään halua kirjoittaa tänne kaikkea muuta elämääni, koska siihen liittyy niin paljon muiden ihmisten asioita, eivätkä ne ole minun tänne kirjoittaa. 

Nyt on 8+3. Kaikki hyvin.