keskiviikko 24. marraskuuta 2010
kuulumisia.
vaikea kirjoittaa kännykällä. ei päästä pojan kanssa vieläkään kotiin, koska raasulla on matalia sokereita eikä maito ole noussut. Tosi kurjaa, koska Elsi oli illalla itkenyt äitiä.. Muutenkin alkaa hormoonit vaikuttaa ja kaikki itkettää. saa taas tosissaan etsiä tissiluottamusta,mutta ehkä ne itkuhormoonit lupaa jo maidon nousua. Poika on ihana. Kova ikävä kotiin jo. Kamala turvotus tullut itseen, en tohdi puntarille.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tutuilta fiiliksiltä kuulostaa. Vajaa kaksi vuotta sitten itse odottelin sairaalassa pikkuveljen kanssa itkeskellen kotiinpääsyä kun esikoinen kaipasi meitä kovasti kotiin.
VastaaPoistaOdota ihan rauhassa maidonnousua. Tavallisintahan se on noin kolme päivää synnytyksen jälkeen. Muistan, että ekalla kerralla jouduit odottelemaan pidempään, mutta luulenpa että tällä kertaa maito nousee nopeammin. Ja eiköhän pikkuisenkin sokerit pian tasaannu! Nyt aika tuntuu pitkältä, mutta kokonaisuudessa nuo muutamat päivät ovat vain pieni osa teidän elämää.
Nyt koita ottaa paras irti noista sairaalapäivistä, eli nauttia siitä kun saat antaa pikkuveljelle aivan jakamattoman huomiosi. Ja tietysti valmiista ruuasta ja kotitöistä, joita ei ole!
Maarit
Sairaala-aika oli kyllä monella tapaa ihanaa. Oli ihanan pysähtynyttä ja tällä kertaa osasi ihan toisella tavalla nauttia sen pienen ihmisen kanssa olemisesta, viimeksi oli kaikesta niin pihalla. Elsiä oli kyllä kamala ikävä, ja sokerit kyllä huolestutti. Kätilö sanoi, että varmaan joka toisella vauvalla olisi tuommoisia arvoja jos alettaisiin joukkomittauksia tekemään, mutta olihan se silti hurjaa..
VastaaPoistaKiitos taas kannustuksesta, Maarit.