torstai 11. marraskuuta 2010

Mobile

Sain Elsin pikkuvauva-aikaan ystävältä kassin vanhoja vauvanleluja. Niistä osa tuli silloin käyttöön ja osa jäi kaappiin odottamaan parempia aikoja. Esimerkiksi vähän minusta karmiva pellemobile, onko muiden mielestä pellet joskus karmivia? Jotenkin tuo oli semmoinen, vielä kun pellet olivat vähän kuluneita. Pahoittelut, rakas ystäväni jolta lelut sain, kun näin ikävin sanoin mobilea kuvailen! Onneksi tiedän meidän olevan niistä kohtalaisen samaa mieltä.




Nyt sitten löysin mobilen ja päätin tehdä sen uusiksi. Tällä hetkellä meillä ei ole mitään mobilea olemassakaan, ja semmoinen on välillä ihan kiva. Runko päätettiin maalata valkoiseksi kokonaan. Kokeilin ensin lähitiimarin suosittelemaa maalia, mutta se ei kyllä toiminut. Väri ei tullut lainkaan tasaiseksi tai peittäväksi ja itseasiassa se on vesiliukoista lopulta vaikkei sen pitänyt olla. Mies kävi sitten Bauhausista spraymaalin, mutta en ole vielä maalannut. Pellet otin pois, ja tein tiimarin huovista eläimiä. Se oli ihan älyttömän hauskaa puuhaa, tekisi mieli tehdä niitä hirveästi lisääkin! Voisihan niitä laittaa roikkumaan vaikka ikkunaankin, tai muuten vain naruun peräjälkeen. Jos jotakuta kiinnostaa tehdä samoja, niin voin vaikka piirtää niiden kaavat. Ei ne kyllä kovin monimutkaisia ole itsekään piirtää.

Semmoista vielä, että älytön paineentunne on tullut tänään kaverikseni. Kamalan hirveää kävellä, vaikka tuossa välillä oli taas aika hyvä olla ja mennä. Nyt tuntuu seistessä, että vauva lumpsahtaa ulos just eikä kohta, olo on melkein kuin Elsin ponnistusvaiheessa. No ilman niitä hirveitä särkyjä tietenkin, mutta semmoinen kamala paine. 

37+3

(pahoittelen huonolaatuisia kuvia, nyt meillä ei vain ole parempaa kameraa käytössä, samasta syystä oli pakko kuvata parvekkeella paremmassa valossa)

2 kommenttia:

  1. Siitä tuli kyllä ihana ja satuisa!
    Vähän ajattelinkin, että tuunaat taitavana tyttönä jotain kivaa niistä mobilen osista tai laitat sen pahan kiertämään. Olen todella, ellen enemmänkin samaa mieltä niistä karmeista pelleistä, joten vanhaa mallia saa moittia ihan niin paljon kuin sielu sietää :)

    Terv. Rakas ystäväsi

    VastaaPoista
  2. Tuttu tapaus tuo, että kun jotain innostuu tekemään, niin sitähän tekisi samalla koko torpan täyteen. Meillä himppasen viimeksi innostuttiin ikkunamaalauksista, mutta kaikille lienee onneksi, että värit loppuivat aikanaan.

    Ihania nuo huopaotukset ovat.

    VastaaPoista