Mies kertoi sitten vanhemmilleen tänään. Olin sanonut hänelle, että saa itse päättää koska tahtoo kertoa. Ensin meinasi odottaa viikolle 12, sitten meinasi odottaa varhaisultraan, mutta kertoikin nyt sitten heti. Oli varsin mukava iltapäivä sitten siellä heillä. :)
Kuvotusta on, sekä myös huimausta ylösnoustessa, varsinkin aamuisin.
Voi että miten toivon tämän kestävän! Se tuntuu samalla varsin todennäköiseltä, että järkyttävän epätodennäköiseltä. Hohhoi. Kammottavaa odottaa.. Vaikkei se odottaminen siihen toki lopu, lähellekään. Mutta se on seuraava etappi. Pitäisi nyt keskittyä odottamaan vaikka iltaa, ja sitten vaikka seuraavaa iltaa, niin ei tuntuisi niin toivottoman pitkältä. Tämä on vähän niinkuin lapsena kun odotti synttäreitä tai joulua.
rv 6+0/5+0
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti