En saa rauhaa.

Arvasin, että tästä kierrosta tulee hankala piinata, koska oli se oviskin nähtynä. En pysty nyt ajattelemaan mitään muuta ja olen ihan kahjo. Olen löytänyt jo varmasti sata oiretta itsestäni, joilla pidän toivoa yllä.

1: Bussissa kotiin ajaessa aloin lukea lehteä. Se oli pakko lopettaa, kun tuli niin huono olo.

2: Rintoja vähän vihloo, mutta niin niitä vihloo muutenkin joskus.

3: Kokeilin jopa kohdunnapukkaa, ja se tuntui erilaiselta kuin muulloin. En kyllä kovin hyvää vertailevaa tutkimusta ole tehnyt, mutta siltikin.. Se oli nenämäinen, kiinteä ja kiinni, jos nyt osaan arvioida.

4: Mittasin lämmöt. Illalla tosin, eli ei mitään varsin vertailukelpoista. Kuitenkin lämmöt olivat 37,3 kun yleensä aina mitatessa peruslämpöni on reilusti alle 37. En koskaan, paitsi sairaana, saa yli 37 (no ehkä saunan jälkeen), normaalisti on 36,4 noin.

Tiedän olevani ihan pöhkö. Sanoisin kelle vain muulle, että hyvä nainen  rauhoitu! Ei tätä kuitenkaan voi mitenkään muuten selvittää kuin odottamalla. Mutta toivon niin paljon, että tulisin nyt raskaaksi ja säästyisimme niiltä tutkimuksilta ja kaikilta. Voi että. 

Välillä tulee ihan epätoivon tuulahdus. Tuntuu varmalta ettei me koskaan saada lapsia. Etten koskaan saa tuntea potkuja mahassani enkä pidellä omaa lasta. En imettää, enkä valvoa öitä, vaihtvaa vaippoja, kokeilla ekoja kiinteitä, ylpeillä opituilla asioilla, katsoa kun mies ja lapsi leikkii, viedä ylpeille isovanhemmille, viedä ekaa kertaa tarhaan, katsoa kuinka lapsi oppii paljon, viedä kouluun, katsella kuin teini-ikä hiljalleen hiipii, pidellä sylissä pitkäsääristä esiteiniä, riidellä oman teinin kanssa, katsoa kun koulut tulevat käydyiksi ja jo iso teini miettii mitä tekisi elämällään.. Kaikkea lapsen elämään liittyviä asioita. Kun katselen miehen vanhempia, nään miten suurella ylpeydellä ja innolla he suhtautuvat ainoan lapsensa jokaiseen elämän mutkaan.

Kävin eilen kasvitieteellisessä puutarhassa, ja siellä oli kaksi toivomusallasta. Heitin molempiin kolikon ja toivoin. En kerro mitä. Olen myös syönyt monena päivänä neliapilan muotoista onnenleipää. :) Viimeraskaus alkoi neliapiloilla, aloin löytämään niitä jatkuvasti. Siksi neliapiloista on tullut minulle tärkeitä. Ja vähän muistakin taikauskoisuuksista, vaikka uskonkin niihin lähinnä huumorilla. Ainoastaan vähän tosissaan.