tiistai 20. tammikuuta 2009

en voi väittää, etten olisi hermostunut.

Koitan kovasti pysyä positiivisella mielellä, mutta kyllähän se vuoto huolettaa. Tässä koittaa ajatella, että eipä sille mitään mahda vaikka kesken tulisikin. Mutta kyllä se vain niin kurjaa olisi, että en voi väittää tässä vain hermotta istuskelevani.

Kun nyt on aivan semmoinen tilanne, että voi käydä ihan miten vain. Voi olla, että kaikki menee erinomaisesti tästä alun tipottelusta huolimatta. Tai sitten huomenna aamulla jo huomaan, että housut on veressä. Tai jos selviän tästä säikäyksellä, huomaan kahden viikon päästä jännittäväni taas samaa asiaa.

Ajattelin kuitenkin mennä varhaisultraan. Jos siis tämä ei nyt vuoda pois. Ehkä tuossa parin, kolmen viikon päästä. 

Voih, toivottavasti kaikki menee hyvin. Rakastaisin tätä lasta kovasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti