hihkuntaa.

Pakko oli tulla vielä kirjoittamaan. :) Katsoin taas sitä tekstiä, minkä siis tein täällä kotona. Siinä oli nyt ihan selvä, punainen viiva. Ei kysettäkän, raskaana ollaan.  Se ihan todella pieni, mahdollisesti kuviteltu vaaleanpuna on ainakin nyt poissa. Toivon tosissaan kaiken menevän hyvin, ja olen päättänyt luottaa siihen ja heittäytyä taas tähän raskauteen täydellä tohinalla. Se tekee varmasti parempaa kasvavalle papuselle, kuin jos murehtisin huoltani. :) 

Katsoin tuolta taas noita raskauskalentereita, ja nyt papu on muutaman millin pituinen. Tosin koska kiertoni on ollut pitempi, on hedelmöityksestäkin vähemmän aikaa. Eli siis tosiaan lähempänä se on varmaan kahta-kolmea milliä. Hassua, miten semmoinen pieni tyyppi voi tehdä näitä oireita näin. Rintoja särkee, nännejä lähinnä. Huonoa oloa ei järin ole ollut. Vatsaa vihloo välillä, tosin nyt aika vähän.. aamulla enemmän.  Aamuisin tosiaan närästää. Se on jännä juttu. Sisko sanoi, että närästys kuuluu kyllä ainoastaan loppuraskauteen, mutta minulla se tuli ihan selvästi siinä viimeraskaudessa heti, ja niin näköjään nytkin, kun heti herätessä närästää. 

oli kyllä jännä miten varma olin raskaudesta nyt. olen ollut olevinani varma aikaisemminkin, mutta silloin on aina ollut takaraivossa semmoinen tunne, että toivoa se vain on. Nyt tuntui niin selvästi siltä, että eilen en meinannnut edes muistaa, etten ole tosiaan vielä plussannut.  Enkä varmasti olisi uskaltanut testata koululla, jos en olisi ollut niin varma. Olin niin varma kuin voi olla olematta varma. Ymmärrättekö. :)

Voi, toivon niin että papu pysyy siellä, ja saan parin viikon päästä mennä ekaa kertaa neuvolaan ja parin kuukauden päästä ultraan. Ja kesällä olla isomahainen. :)