sunnuntai 18. tammikuuta 2009

Aivokramppeja.

pää tuntuu olevan ihan sekaisin tästä piinaamisesta. En oiekin pysty miettimään muita asioita, olen jatkuvasti koneella katsomassa jos joku on vastannut haahuketjuun jotain. Välillä iskee epätoivo, tunne siitä miten on varmasti taas vain kuvitellut kaiken. Sitten taas olo vaihtuu, ja tuntuukin jo liki todennäköiseltä raskaus.

Selkää ei yhäkään särje. Kävin miehen kanssa lenkillä, koska se joskus aloittaa vuodon, kai kun verenkierto lisääntyy. Ei tapahtunut mitään, mutta oli tosi raskasta juosta. Mietin heti, miten kohtu tarvitsee verta ja happea raskaudessa, että ehkä siksi ei askel kulje.. :) Sitä voi niin kaikesta löytää syitä uskotella itselleen miten kaikki on. Vatsaa vihloo välillä tosi lujaa. Se välillä hermostuttaa, kun tosissaan särkee. Välillä ei yhtään satu. Ja kerran noustessa vihlaisi myös.

Hermostuin ihanaan ystävääni tuossa, kun hän koitti pitää toiveitani ruodussa. Saahan niitä pitääkin, mutta jotenkin halusin nyt toivoa. Ja hermostuin, vaikka hän tarkoitti vain hyvää. Pyysin tänään anteeksi. Vaikka herppasinkin tavallaan jostain syystä, kun haluaa tässä joskus vähän elättää toivoa, ja kyllähän sitä ymmärtää ettei raskaus ole todennäköinen. Kun kuitenkin on jo suhteellisen kauan yrittänyt. Ettei sitä tarvitse erikseen toistella.. vaikka hyvää taas tarkoitettiin, että eipä siitä nyt suuttua olisi tarvinnut.

Lämmöt on koko ajan yli 37, vieläkin. Nyt oli jopa 37,5, mutta se johtuu lenkistä ja suihkusta. Silti toiveikasta.

Ja jos vauva tulisi, sen la olisi 20.09.2009.

2 kommenttia:

  1. Hei, olen seurannut sinun blogia jo kesästä asti, ja toivon todella että vauva on nyt saanut alkunsa! Iloa ja voimia ja kaikkea hyvää :) T Mervi

    VastaaPoista
  2. Hauskaa, että tätä joku seuraa, ajattelin jo kirjoittelevani vain itselleni. :) Ja huoh kyllä minäkin sitä toivon. Arvaat varmaan. :D

    VastaaPoista