Kysyin tänään pikkusiskoa kanssani siihen kahden viikon päässä olevaan ultraan. Sanoi tulevansa, jos saa siirrettyä jonkun luennon. Olisi kiva mennä sinne jonkun kanssa, kun mies ei silloin pääse. Tai kai se pääsisi, jos kehtaisi lähteä töistä, mutta sitten se joutuisi selittämään. Ajattelin, että saa sitten tulla siihen ekaan neuvolaan. Ajattelin sen varata sitten varhaisultran jälkeen, en ennen sitä viitsi.
Jotkut oireet on minusta vahvistuneet. Huono olo on vahvempi. Ei varsin okseta, mutta vähän kuvottaa koko ajan. Sillain, ettei ole kovin huono olo, mutta ehdottomasti ei hyväkään. Ja jotkut hajut on kammottavia. Rintoja on alkanut enemmän vihloa, muttei ne vieläkään kovin kipeät ole. Vatsaa tosiaan jomottaa, välillä selkäpuoleltakin. Se välillä vähän pelottaa, mutta olen ajatellut olevan hyvä, että tuntee jotain tosiaan tapahtuvan. Että niin kauan kuin se ei ole kovin kipeää tai ala vuotaa, ajattelen kaiken olevan hyvin.
On kyllä ihanaa ajatella, millainen kirppu siellä kasvelee. Meidän pieni verso. Kirjoitinkohan jo miksi tykkään sanasta verso? Se johtuu kumminkin siitä, että kevätpörriäisessä oli jonkun kuusivuotiaan kirjoitus aiheesta mikä sinusta tulee isona. Hän kirjoitti jotakuinkin näin : "Minusta tulee isona verso. Sitten istun vain ruukussa ja kasvan." Minusta se oli ihanasti sanottu. :) Ajattelin alkaa kutsua tuota tyyppiä versoksi, mutta sitten googletin verson kuvaa, ja sain vain autoja vastaukseksi. :) Että saa ehkä olla vain herneenverso. :)
rv 5+4, 4+4
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti