perjantai 30. tammikuuta 2009

kuusi päivää ultraan.

On pienoinen hirvitys päällä, koska oikean jalan nivusessa on kipeä imusolmuke. Siinä on tuntunut painetta jo noin viikon, ja eilen illalla alkoi vihloa. Olin aivan taas kriisissä, itkeskelin ja mietin kohdun ulkoista. Järki sanoi, että se tuntuisi kyllä muualla kuin imusolmukkeessa, mutta pelotti silti.

Soitin aamulla lapsettomuusklinikalle, ja he sanoivat uskovansa ettei sillä ole mitään tekemistä raskauden kanssa. Kehottivat soittamaan terveysasemalle. Siellä sanottiin, ettei pientä tulehdusta hoideta mitenkään, eikä isosta voi olla kyse, kun ei ole kovia särkyjä tai kuumetta. Sanoivat kuitenkin vielä juttelevansa asiasta ja soittavansa sitten takaisin.

Jännittää kyllä. Eilen oli tosi mukavat oireet, huonoa oloa ihan runsaasti ja rintasärkyä. Olin tosi tyytyväinen siitä. Sitten kuitenkin illalla pelkäsin taas tosi paljon. Tajusin miten kamalalta taas tuntuisi keskenmeno. En tiedä, kestäisi kyllä kauan toipua siitä ja alkaa taas keksiä hyviä asioita elämässä. Nyt tuntuu pientä alaselän jomotusta, jota on kyllä tuntunut aina välillä koko raskauden ajan. Tein tänään ovulaatiotikulla testin, ja siinä oli todella todella vahva viiva. Paljon vahvempi kuin kontrolliviiva. Tekisi mieli hakea raskaustestikin, mutta toisaalta ei se mitään auttaisi sekään, jännittäisin silti.

Koitan olla aloillani nämä kolme päivää. Voi miten toivon kaiken olevan hyvin. tuntuisi reilulta, että mekin saataisiin vauva syliin viimein.

virva, 6+5/5+5

2 kommenttia:

  1. Elät jänniä aikoja se täytyy sanoa. Äitiysvaatteista varmaan tiedät mistä niitä saa mutta haluan silti suositella bebesiä, sillä on verkkokauppakin. Googlesta löydät lisää kun haet jos et tiedä mistä aloittaa.
    Kyllä se tosiaan olisi reilua että tekin saisitte vauvan syliin.

    VastaaPoista
  2. Kiitos suosituksista! Olen tosi vähän kehannut koskaan äitiysvaatteita ajatella. Ne nytkin aiemmin ostetut pakkasin pienen kotikokeilun jälkeen liinavaatekaappiin piiloon. Mietin niitä sitten kuultuani sykkeen.

    Jännää aikaa on. Vaikealta se tuntuu jaksaa, mutta eipä se jännitys ja odottaminen siihen lopu. Hassua ajatella, että jotkut äidit kokee raskauden jotenkin helppona ja stressittömänä, siis ekaa kertaa. Tuntuu niin vieraalta. Vaikka on tässä 90% ajasta itsekin hyvällä mielellä silti.

    VastaaPoista