Lauantai, aamu, aurinko ja kahvi.

Kahvi maistuu niin hyvälle nyt kun ei ole raskaana. 

Eilen kävellessä olin tosi iloinen etten ole raskaana. Samalla kumminkin tuli semmoinen haikeus, että niin se vaan on sekin aika ohi. Ihana kun Elsi on maailmassa ja minulla on lapsi, mutta on silti vähän haikeaa kun ei ole mahaa eikä ole raskaana. Vaikka en yhtään kaipaa väsymystä ja kremppoja, ja vastaanotan kernaasti paremman jaksamisen ja kivuttoman kävelyn ja helposti kulkevan hengityksen ja kumartelun mahdollistumisen. Siltikin, ensimmäinen raskaus on ohi, eikä sitä voi saada takaisin. Tosi kummallinen olo, vähän niinkuin sydämestä olisi otettu jotain pois, mutta annettu toista tilalle.

Olen kanssa vähän haikeillut tätä tissisymbioosia. Mies on vähän ollut pahoillaan, ettei hänellä ole keinoja Elsin rauhoittamiseen jos kriittinen piste ylittyy. Elsi on lisäksi tosi paljon tietenkin minun sylissäni, eikä mies samaan tapaan pääse häntä hoitamaan. Eilen Elsi itki kovasti, taisi olla aika väsynyt kun ei nukkunut yksiäkään kunnon pitkiä päiväunia vaan muutamia lyhyempiä pätkiä. Mies raukka oli ihmeissään miten  Elsiä rauhoittaa, ja tajusi että ilman tissejä se on aika vaikeaa tällä hetkellä. 

Eihän Elsi sinänsä vielä minuakaan erityisesti huomaa, vaan lähinnä nää rinnat. Ja koitin sanoa miehelle, että jos joskus olisi tilanne ettei tissit pääse paikalle, miehen pitäisi sitten vain lämmittää pullo. Ja että tulee aika, jolloin on maailman ihaninta kun isä tulee töistä kotiin, ja silloin äiti on ihan paperia isään verrattuna. Että tulee aika jolloin äiti on tyhmä ja isän syli ainut paras paikka. 

Eilisestä on taas tippunut kilo. 

Yritettiin kylvettää Elsiä eilen ekaa kertaa, mutta taisi reppana olla liian väsynyt siihen kun hermostui siitä tosi paljon. On tosi paljon asioita joita pitää vielä oppia tajuamaan ennen kuin arki sujuu. Minunkin vauvanhoitokokemuksista on niin  pitkä aika, eikä se ole tietenkään ikinä ollut niin vastuullista ja kaikenkattavaa kuin oman lapsen hoito on. 

Hassua miten paljon on tehnyt mieli kirjoittaa nyt. :) Oon aina kirjoittanut päiväkirjaa, mutta koneella kirjoittaminen on nykyään jotenkin niin paljon helpompaa. Toki se on harmi, että päiväkirjoihin tulee myös piirrettyä kuvia ja ne elävöittää muistoja tosi paljon, tunnelmat tallentuu hyvin niihin. Mutta muuten tämä blogi on kyllä ihan mieletön henkireikä.