Niin se vaan on kuukausi kulunut!

Elsi täytti eilen kuukauden. Kamala miten nopeasti aika kuluu, ja miten tutulta kaikki jo tuntuu. On semmoinen olo, että tunnen jo tuon tytön, toisin kuin syntymän jälkeen. Silloin ihmettelin vain että kukahan sinä olet. Nyt on jo jotain mielikuvaa tytön persoonasta, vaikka eikö sekin oli vähän pelottava ajatus? Että nyt jo minä mietin "tuommoinen sinä olet", ohjaanko sitten lasta johonkin suuntaa siinä samalla? Mutta minkäs sille mahtaa sitten.

Asioita, joita olen nyt miettinyt:

Imetys: Varsin hyvin menee nyt. Maidon määrä on selvästi kasvanut lapsen myötä, ja varsinkin aamuisin suihkulähde-efekti on aikaa hieno. Se on kyllä hankalaakin, koska lapsi laskee välillä irti syödestään, ja sittenhän ruiskutan ympäriinsä maitoa.. mutta täytyy vain olla varautunut. Minulle tulee yksi pakollinen meno muutaman viikon päästä, jolloin olen poissa koko päivän. Mies käyttää lasta paikanpäällä kerran, osittain lapsen ja osittain minun vuokseni, että saadaan tyhjättyä kerran välissä. Muutoin täytyy sanoa, että olo olisi aika tukala! 

Ilmaa menee mahaan, mutta Disflatyl on helpottanut sen aiheuttamia vaivoja jonkin verran. Yhtenä päivänä mietin pitäisikö se jättää pois, mutta se selvästi hankaloitti seuraavaa yötä, niinpä jatkoin lääkettä taas seuraavana aamuna.

Stressaantuminen: Elsi on stressiherkkä. En tiedä onko kaikki vauvat. Jos tehdään enemmän asioita tai ollaan kotoa pois, Elsi itkee illalla. Taas kotona oltaessa hän lähinnä nyt itkee jutellakseen tavallaan, tiesättekö, semmoista keskustelevaa käninää.  Olen nyt päätynyt siihen, etten sitten kovin monena päivänä käy missään kaukana, hitaasti totutan tyttöä liikkumaan muualla. 

Arki: Yhteisen sävelen löytyminen arkeen koko perheelle on kyllä todellinen haaste. Itse olen tietenkin kotona Elsin kanssa ja saan aika hyvin arjen rullaamaan. Mies on töissä ja sen lisäksi nyt vielä jonkin verran kiinni muissa touhuissa, ja sekös häntä harmittaa. Olen miettinyt minkä verran arjessa on oikein toisen olla pois. Kuinka paljon minä voisin olla pois? Tai edes tahtoisin. Mies ei kyllä haluaisi nyt olla niin paljoa touhuissaan, mutta tämä jakso on hänelle kiireinen. Harmillista, kun tämä alku olisi niin kiva hänen kanssa enemmänkin jakaa. Vaikka ihana hän on kotona ollessaan, niin ne hetket on niin vähäiset ja aika vähän on hetkiä jolloin Elsi on rauhallinen ja hyväntuulinen. Ja niitä hetkiä soisin isälle ja tyttärelle jaettavaksi paljon. 

Olen aloittamassa terveyden edistämiseen tarkoitettua vuotta lähiaikoina, ja se tarkoittaa urheilun lisäämistä arjessa. Minun pitää sopia miehen kanssa jotkut tietyt päivät viikossa, jolloin voin käydä lenkillä tai salilla. Kerran viikossa salilla käyminen ei luulisi olevan mahdottomuus, ja lenkillä voisi käydä sen lisäksi ehkä kerran-pari viikossa. Harmi vain kun sekin vie niin paljon meidän ajasta yhdessä. Ehkä voisi jotenkin järjestää, että kun käymme mummolassa, voisimme käydä yhdessä lenkillä. Miehen kunto vaan on tällä hetkellä niin paljon parempi kuin minun, itseasiassa en ole vielä uskaltanut juosta ollenkaan.

Parisuhde: Kamalan vähän aikaa ja energiaa riittää nyt parisuhteen ylläpitämiselle. Toki rakkautta toistetaan ja pieniä tekoja tehdään, huomioidaan kun toinen on väsynyt ja muuta. Iltaisin olen kuitenkin itse niin väsynyt, että tekee aina mieli vaan köllähtää nukkumaan tai muuten olla omillaan kun lapsi nukkuu, että siinä jää helposti yksi mies vähän vähälle huomiolle. Mutta tämä on tätä aikaa.

Ehkäisy: Olen pohtinut koska on aika seuraavalle lapselle. Ideaalitilanteessa toivoisin seuraavan tulevan kutakuin siihen kun Elsi on noin kolmevuotias. Mutta en sitten tiedä millä keinolla tässä ehkäisisi, tai tekisikö niin ollenkaan. En kuitenkaan sinänsä pahastuisi  lapsesta aiemminkaan, ja raskautuminen on ollut tähän asti niin hankalaa. Tavallaan olisi ihana, jos seuraava lapsi alkaisikin ilman varsinaista yrittämistä, se kun oli jotenkin niin hankalaa ja tavallaan kurjaa sekin. Mutta pitänee jutella miehen kanssa siitä.

Kehitys: Elsi on kasvanut hienosti. Toissapäivänä neuvolassa Elsin paino oli 4360g ja pituus 55cm, pään ympärykseenkin on tullut liki 2cm lisää. Elsi ottaa katsekontaktia ja virkeänä ollessaan hieman hymyileekin, tosi ihanaa. Lisäksi ääneen on tullut jokeltamisen kaltaista värin vaihtelua. Voi miten odotan niitä tietoisia hymyjä! Semmoisia kunnollisia, joita hän läväyttäisi kunnolla!

Pakko myöntää, että samalla pelottaa! Onhan kaikki hyvin, meneehän kaikki aikataulun mukaan, eihän vain ole piirteitä siitä tai tästä vaivasta ja sairaudesta.. 

Nukuttaminen: Päivällä Elsi nukahtaa itsekseen parvekkeelle. Olen todennut, että parasta on nukuttaa pienimmästäkin käninästä, koska se on väsymyksen merkki. En osannut alussa lukea lasta yhtä hyvin, nyt huomaan pienestäkin koska unen tarve iskee. Päivällä puen tytölle päälle ulkovaatteet, ja hän käy jo siinä raukeaksi kun tietää mitä on tulossa. Sitten kippaan lapsen vaunun koppaan ja pistän kopan parvekkeelle, tutin lapsen suuhun. Siellä hän sitten nukahtaa itsekseen, saattaa tarvita vähän varmistelua (kaikki hyvin, nuku vain). 

Illalla taas käydään parisängylle pötköttämään syömisen jälkeen, ja lapsi on peittonsa sisällä taskussa. Siinä köllötellään, kunnes uni tulee. Mieskin on päässyt nukuttamaan, kun imetys on tehty etukäteen. Yleensä uni tulee näin.  Mukavaa, kunpa toimisi yhtä hyvin vastakin!

Tänään on tarkoitus siivota. Mies on auttamassa ystäväänsä muutossa, koska olemme velkaa jo kolme muuttoapua tälle ystävälle.  Ajattelin koittaa saada siivottua kaiken ennen miehen kotiutumista, niin olisi sitten mukava olla kotona, yhdessä. Lisäksi ruoaksi on salaattia ja jälkkäriksi pullaa. Ei hullumpaa!