Viimeyönä supisteli taas. Tai oikeastaan ne alkoi jo illalla, oli kivuttomia enkä kellottanut. Yönkin sain nukkua pääosin, välillä heräsin johonkin, ja aina kun heräsin muuten niin huomasin että kas tuli taas supistus. Ja niitä on nyt ollu aamullakin, mutta ei ne yhäkään kovin kipeitä ole. Silleen vaan vähän. Mutta katotaan nyt taas miten käy, jos ne vaikka jatkuis ja pahenis ehkä.
Näin unta, jossa (tapahtui ensin kaikkea muutakin, mutta sitten) mentiin tivoliin johonkin maailmanpyöräntapaiseen laitteeseen. Se vaan meni tosi kovaa, ja näytti kaukaa katsottuna ihan nopeutetulta vanhalta elokuvalta. Mentiin siihen sisään, ja se näytti ihan junalta tai lentokoneelta sisältä. Piti odottaa, että se saatais täyteen ja tasapainoon ennen liikkeelle lähtöä. Monta penkkiriviä mun takana istui joku mies ja sen kolme poikaa. Nuorin poika oli vasta vauva, ehkä 6-8kk tai jotain, semmoinen ryömivä. Ja koska ne kaksi muuta leikkivää poikaa oli niin villejä, se pienin ryömi lattialla itekseen, ja nostin sen syliin. Se pötkötti mun mahan päällä ja jotenkin ajatuksen voimalla puhuin sen kanssa. Se kertoi olevansa tottunut mahoihin, koska oli juuri semmoisen sisällä itse, ja siksi makaa mielellään minun sylissä. Olin itse ylpeä siitä, että saatoin pitää toisen pientä lasta sylissä olematta kateellinen, ja tiesin, että sen nahkan toisella puolella on se oma lapsi jota kohta pidän sylissä.
Sitten sen laitteen ohjaajanainen tuli sanomaan, että tarpeeksi ihmisiä ei ole tullut, mutta voidaan silti kokeilla laitetta jos tasapainotetaan. Eli osan pitäisi siirtyä toiselle puolelle. Minä lupasin siirtyä, vaikka vähän hirvitti etten ole sitten miehen vieressä. Kävelin sen naisen perässä portaita jossain vanhassa talossa, ja en enää saanut istua lentokoneentuolissa vaan pinnasängyssä.
Eipä muuta, mukava päivä tulossa ainakin sään suhteen näyttäisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti