keskiviikko 16. syyskuuta 2009

Hyvä huomenta, maailma!

Mikähän tässä puoli viidessä on, kun meinaan joka aamu olla hereillä tähän aikaan. Joinaina aamuina kylläkin saan sitten jonkin ajan jälkeen uudestaan unta, toisina taas en. Nyt kukuin tuolla puolisen tuntia, ja tuntui niin vironneelta ettei auttanut kuin nousta. Mutta ei harmita, on taas jotensakin kiva olla valveilla kun muu perhe nukkuu.

Meillä on kaksi kissaa. Toinen niistä on pieni ja toinen suuri, ja se suuri tykkää syömisestä. Kissat saa aina aamuisin märkäruokaa, ja jos ne luulee aamun tulleen, ei tuo iso lakkaa huutamasta ennenkuin ruoka on tarjottu. Raskauden alussa se havahtui joka vessareissuun, kun oletti että jaahas, nyt on sitten aamu, johan tässä on nukuttukin. Kaikeksi onneksi se ei enää juurikaan reagoi ennen kuin mieskin nousee. Muuten olisi yhtä huutoa koko yö jo kissan puolesta.

Eilen illalla alkoi taas menkkajomotukset, ja ne on jomotelleet koko yön, muttei niin kovaa että siihen olis juurikaan heräillyt. Ei ole montaa kertaa supistanut. Nyt kyllä taas vihloo hyvään tahtiin, taitaa tulla kivulias päivä tästä. Hyvä niin, eilen ehdin jo kaivata kaikenmoisia kolotuksia.

Tuo lapsi on taas hereillä niinkuin minäkin. Myllää mahanpeitteitä kuin mylläri: jotenkin kuvittelen sinne semmoisen vanhan tuulimyllyn tai sen lapojen tapaan pyörivät raajat, kun välillä tuo nahka heiluu niin samaan tapaan.

Eipä tässä muuta. En osaa nyt päättää kävisinkö uudestaan yrittämään unta, vai lukisinko kirjaa.. elämässä on niin vaikeita pulmia joskus. :) 38+1

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti