Alkais olla aika kiire syntyä lapsella, jos tälle päivälle aikoisi. Ei mitään ihmeellistä uutta taaskaan, kunhan tänne aikaani kuluttelen. Oltiin miehen kanssa vanhemmillaan käymässä, saunoin siellä pitkät pätkät ja se oli mukavaa. Syötiin myös kuin pienet syöttöporsaat. Semmoinen mielikuva minulle jotenkin tulee, kun mennään sinne joka sunnuntai syömään.
Kolotukset harmittaa taas. Lapsen nuppi painaa tuolla selkää ja muutenkin. Istuminen on hankalaa, samoin seisominen, maatessakin pitää vaihtaa kylkeä varsin usein. Tuumin taas, että mitähän ihmettä teen ensi viikon, että saan ajan kulumaan.. kun mitään ei oikein jaksaisi tehdä! Huomenna on klo 13 yksi meno, mutta sen lisäksi ei mitään koko päivälle. Ehkä kävisi kaupassa aamupäivällä? Iltapäivällä lukisi kirjaa taas? ylihuomenna on neuvola, silloin viikkoja 39+0. Ei ole oma terkka, vaan joku sijaistava kätilö. Jännää. Ajattelin kysyä, että miten hän luulee tehtävän käynnistämisen suhteen, kun on tuo raskausdiabetes ja muuta. Toivoisin toki, että alkaisi itekseen syntyä (vaikka nyt sopisi varsin hyvin), tai sitten ehkä kalvot voisi puhkaista kun on kuitenkin tuo suukin auki ja muuta. Luin käypä hoito-sivuilta, että suositus on ruokavaliohoitoisten diabeetikkojen suhteen että "raskauden voidaan antaa mennä 7-10 päivää yli" jos vauva ja äiti voivat hyvin. 10 päivää... no. Elämässä lyhyt aika..
Mietin, että onhan tuo sitten ehkä painoarviossa kuitenkin silloin lääkärikäynnillä 3700, että ehkä ne käynnistävätkin. Ei saisi olla näin kärsimätön, mitä nyt on muutama päivä elämästä tähän vielä. Mutta kaikki samassa tilanteessa olleet ymmärtää kyllä mistä tuulee.
Nyt ei tunnu mitenkään siltä, että tämä koskaan syntyisi. Siis ei nuo supistukset, vaikka kipeitä onkin, ylly mihinkään, eikä muutenkaan ole mitään kovin hurjia. Kyllä koettelee hermoja tämä. Taidan lähteä suihkuun tai jotain, ja sitten vaikka sänkyyn lukemaan. Aika kuluu paremmin kun nukkuu. :)
38+5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti