Sain varsin asiallista palautetta kärsimättömyydestä. Myönnettävähän se on, täysin järjenvastaista tässä on enää vinkua kuinka kestää ja kestää, mutta no, en taidakaan olla niin kovin järkevä, vaan aikalailla tunteellinen tapaus. Monessa tilanteessa silti minulle on varmasti hyödyllistä sanoa, että nyt nainen, ota ote.
Nyt on kumminkin taas tilanne semmoinen, että olo on aika hankala tän mahan kanssa, ja syömisten ja supistusten ja väsymysten. En tietenkään oo ainoa, jokaisella on loppuraskaudessa ristinsä. Oon itse säästynyt kovilta närästyksiltä ja liitoskivuilta esimerkiksi. Että juu, kyllähän tässä odottaa vaan täytyy niinkuin muidenkin, nämä asiat ei ole itseni hallussa.
Mutta aion siltikin valittaa tänne kun siltä tuntuu. :) Tämä blogi on nyt, niinkuin alkuraskauden suurissa peloissakin, se vuodatuspiste, johon tulee valutettua kaikki tuskautumiset. Ja nyt siihen on vielä enemmän aikaa kuin alussa, jolloin kävin kursseja ja harjoittelua ja mitä kaikkea, joten tuskastumiselle on hyvää tilaa päivärytmissä.
Olen siis taas hereillä selkäsärkyjen takia. Ei varsinaisia supistuksia, mutta tuota jomotusta joka ei anna nukkua. Eipä tällä hetkellä taas muuta raportoitavaa, taidan alkaa katsoa jotain dvd:tä aikani kuluksi. Ootella mihin suuntaan käännytään, saanko taas parin tunnin päästä unen päästä kiinni, vai alkaako ehkä tällä kertaa synnytys.
39+4
Aamulta: kyllä se uni voitti synnytyksen, taas. On muuten sormet jotenkin tosi turvonneet, mikä lienee sen syynä sitten. Kaunis aamu, kohta kuppi kahvia. Kissa kainalossa. Ei voi valittaa nyt. :)
Juu mielenkiinnolla luen sun kirjoituksia, ei ne valitukset mua ainakaan haittaa. Pura ihmeessä tuntojasi tänne. Yritin vaan tsempata sua jaksamaan vielä hetken. Sun subjektiivinen kokemus odottamisesta muutamankin viikon päähän on tuossa tilanteessa tosi pitkä, mutta objektiivisesti ajatellen tälleen ulkopuolisena se tuntuu lyhyeltä.
VastaaPoistaItse kaiholla odotan koska taas pääsen kokemaan sen synnyttämisen ihanuuden ja ihmeen ja siksi tulen heti aamulla aina katsomaan joko se siellä on alkanut.
Huomaan, että en ehkä ihan osaa kirjoittamalla valita juuri oikeita sävyjä ja sanoja kun yritän pikaisesti kirjoittaa ennenkuin vauva kutsuu.
Maarit
Hih, en yhtään siis harmistunut viestistäsi, mutta tuumailin sitä kyllä. Aina ajoittain palaan takaisin muiden ihmisten ajankulkuun, ja pari viikkoa tuntuu taas lyhyeltä. Silloin huvittaa oma kärsimättömyys.
VastaaPoistaKai tässä on itselle niin isoista asioista kyse, että siksi tuntuu kaikki suurelta ja sekunnitkit pitkiltä. Kiva kun kirjoitit, ja mukava kun seuraat tätä onnellista alhoa. :)