Toivon todella, että tämä olis nyt jo jotain loppukaneettia ennen kunnon synnytyssupistuksia, koska jos tällaisia päiviä ja öitä tulee monta niin itkuhan siitä pääsee. Mutta ehkä tämä tosissaan on parin yön juttu, ja ensi yönä jo iskee kunnolliset vaivat. Ehkä!
Koitan ottaa tämänkin yökukkumisen positiivisena, ja lueskella tuota kirjaa. En muuten jaksanut pätkän vertaa kiinnostua siitä elokuvasta illalla, en pystynyt yhtään keskittymään. Mutta ehtiihän sitä.
Aamulta: Kipeitä supistuksia oli tänä yönä nyt sitten kymmenen minuutin välein, mutta ei ne mihinkään muuttuneet, tihentyneet tai koventuneet. Selkää ja mahaa särki aikalailla. Lopulta päätin, että nyt kyllä nukun oli mikä oli, ja sainkin unta aina supistusten väleiksi ja jossain välissä ne on loppuneet. Vikan kerran katsoin kelloa kymmentä yli neljä, kaikkiaan kellotin niitä vajaat puolitoista tuntia. Senkin jälkeen niitä oli jonkin aikaa, mutten enää viitsinyt katsoa kelloa vaan tahdoin vaan nukkua.
Nyt on taas aika normaali olo, mitä nyt väsyttää. Maha on aivan sekaisin, mutta sitä se on ollut jo pari päivää. Toivottavasti ei ole kauaa tämmöistä. 37+6
Jaksamisia lähettelen! Kovin tuskaiselta kuulostaa, tulee elävästi mieleen oman synnytyksen alku... Valvoin neljä vuorokautta putkeen supistusten kanssa, jonka jälkeen tuli täysi romahdus. Soitin sairaalaan ja itkin ettei tästä tule enää mitään, voimat vaan loppuu kesken. Kipuja kyllä kesti kun pysyi supistuksen ajan liikkeessä, mutta valvomisen jälkeen kroppa ei enää jaksanut kun supistusten väli oli jatkuvasti alle 10 minuuttia. Silti kohdunsuulla ei ollut tapahtunut lähes mitään... Pääsin sairaalaan ja sain kipulääkettä ja sitten homma alkoikin yllättäen edistyä!
VastaaPoistaJa lopulta synnytys olikin äärimmäisen helppo juttu! Poika tuli maailmaan niin helpolla, etten olisi ikinä osannut uskoa. Ehkä se etukäteen kärsiminen siis jotain auttaa, pidän kovasti peukkuja että sinäkin saisit lopulta palkinnoksi helpon synnytyksen. Ei enää kauan, vaikka tiedän ettei se tuossa vaiheessa lohduta lainkaan! :D
Nyt on taas sitten ihan lähes normaali olo! Eikö ole outoa. Ei nuo supistuksetkaan niin järjettömän kipeitä ole, mutta kyllähän ne hereillä pitää. Toivottavasti tosiaan ei mene montaa yötä, vaikka onhan pari viikkoakin lopulta vain lyhyt aika elämästä. Varsinkin juuri jälkikäteen.
VastaaPoistaNyt kun on nukkunut aamupäivän ja muutenkin ottanut vain rennosti, on jo varsin hyvä mieli ja positiivinen vire koko touhuun taas. Toivon todella, että tästä olisi edes mitään hyötyä sitten synnytystä ajatellen, ehkä tosiaan olisi jotenkin venyvämpi tai.. no en tiiä! Jotain hyötyä kumminkin. :)