torstai 10. syyskuuta 2009

Torstai, 37+2

Viime yönä nukuin varsin hyvin. Se oli aikas mukavaa, pitkästä aikaa! Heräsin vain kerran, ja huomasin että eipä ole supistellut. Kävin huussissa ja sen jälkeen makoillessa huomasin, että eipäs, kyllä mua supistaa, mutta ei niin että heräisin ilmeisesti.

Illalla eilen käytiin kävelyllä miehen kanssa. Käveltiin kosken rantaan ja siellä istuttiin terassilla tovi, sitten käveltiin kotiin. Ei se kovin pitkä matka ole, mutta kotiin kävellessä alkoi mahaan sattua kyllä tosi kovaa. Ei mun mielestä siis supistusten takia, joita niitäkin kyllä oli, mutta jotenkin kait lihaksiin. Samalla tavalla kuin silloin ennen osastolle makaamaan joutumista, silloin itseasiassa käveltiin kanssa koskelta kotiin. Loppumatkasta piti ottaa ihan tipuaskelia ja kannatella mahaa, siis viimeiset kymmenet metrit. Sitten sohvalla istuskellessa supisteli jonkin aikaa kipeästi ja säännöllisesti, mutta ne laantui ehkä tunnissa tai noin. Ja yön nukuin hyvin.

Vaikuttaa vähän siltä, että minä nyt vaan oon tämmöinen supistelevainen, ja taitaa tämä hidas aukeaminen käydä tässä ilta toisensa perään hissukseen. Nyt kun on nukkunut hyvin ja istuu täällä kahvikuppi kourassa, on oikeastaan ihan mukavaa aatella koko asiaa niin. Joskin nukkuisin mielellään tulevatkin yöt kohtuu hyvin, jos supistuksiin pitää heräillä monta viikkoa niin johan sitä väsyy ennen synnytystä.

Sen huomasin yöllä, että aina jos vähän havahtui, alkoi (joko silloin tai sitten sen huomasi silloin) alaselkää särkeä. Että kaippa siellä jotain tapahtuu silti vaikka uni tulikin hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti