Kävelin tänäänkin pitkän matkan. Se meni itseasiassa ehkä vähän helpommin kuin eilen, en ollut ihan yhtä väsynyt. Ei nyt illalla sitten ole sen kummemmin supistellut, ainaskaan vielä. Ei se eilenkään kyllä mitään ennakkovaroitusta antanut, sit vaan jossain välissä huomasin että kas, näitähän tulee ihan koko ajan. Sitä ei siis tiedä vaikka ne vielä alkaisi, mutta en ehkä usko. Jatkuu sitten joku toinen päivä, tämä väsytystaistelu vauva vastaan kohdunsuu.
Oli ihan mukava päivä, vaikka olin melko väsynyt taas. Ehkä eilinen kuitenkin jotenkin piristi henkisesti, niin etten ollut ihan niin tappiomielialoissa sitten. Että vaikka väsytti, ei ollu semmoinen olo, että itku parahtaa päälle koska vain. Tai sitten eilen tosiaan oli jotkut hurjemmat hormoonit käynnissä.
Se on tosi jännää, että tässä on niinkuin oman kehonsa kyydissä. Se tietää mitä tekee ja koska tekee, ja ite vaan on mukana ja ihmettelee.
Hih, join kanssa vadelmanlehtiteetä taas ja sitten painelin kanssa supistuksia lisääviä akupisteitä, mutta ainaskaan vielä ei oo maagista vaikutusta kummastakaan huomattavissa. :D Nämä on niitä asioita, joita on minusta kiva kokeilla. Että ties jos vaikka..
37+0 yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti