maanantai 7. syyskuuta 2009

Neuvolaterveiset.

Tänään oli nyt taas neuvola. Terveydenhoitaja epäili yhä, että pian se lapsi tulee, kun se on niin kamalan alhaalla ja muuta.. mutta mene ja tiedä. Sanoin, etten ite nyt oikein usko, koska ei ne supistukset ole mihinkään yltyneet. Toki niitä on, ja päivittäin kipakoitakin. Saattaahan ne vaikuttaa hitaasti, ja sitten ihan yhtäkkiä pärähtää päälle kunnolla. Mistäs sitä tietää!

Kaikki oli ihan normaalisti, lapsen pää tosi alhaalla että sitä oli vaikea tuntea. Virtsat ok, samoin verenpaineet. Paino oli tasan sama kuin kolme viikkoa sitten. Terkka sanoi, että aika laihaksi olen raskauden aikana käynyt, oma paino kun on vaan tippunut. Nyt paino on muutaman sata grammaa yli sen, mitä se oli tammikuussa neuvolan ekassa punnituksessa. Siltä kyllä tuntuukin: kasvot tuntuu laihoilta, samoin olkapäät. Sormet on minusta nyt kyllä turvonneet, mutta siltikin pienempi sormus sormessa. Mitähän muuta tuolta.. Eipä muuta. Viikon päästä uusi aika.

Kävelin neuvolaan ja sitten kauppaan ja postiin ja taas kotiin. Matkaa tuli ehkä veikaten viisi kilometriä, ja otti kyllä voimille! Mutta toisaalta oli mukavaakin. On jotenkin helpompi kävellä nyt, kun tuo mukelo on alempana, en ihan ymmärrä miksi. Se ei paina luita, mutta kylläkin kohdunsuuta aika supistuksen tullessa ikävästi, ja ehkä kanssa häntäluuta. Mutta silti vähemmän ikävästi kuin jossain välissä, semmoinen "jalkapallo haarovälissä"-tunne on poissa. Ehkä paljon siksi kanssa kun se suu on vähän antanut myöten.

Viikko sitten sanoin lapselle leikilläni, että nyt on viikko vielä aikaa asua, sitten saisit alkaa syntymään. Katsellaan miten käy. :D En kyllä nyt enää ihan oikeasti usko, että tämä tästä vielä syntyy, ja sinänsä toki hyvä niin. Jahka saan viimeisen kouluasian alta (toivottavasti tänään), niin sitten alan tehdä ihan vaan niitä asioita jotka huvittaa, enkä mitään muuta. Haen kirjastosta tai kierrätyskeskuksesta kirjoja ja luen, ja laitan tukkaa nätisti ja lakkailen kynsiä, ja paijaan kissoja ja kävelen ulkona ja käyn niissä museoissa ja kahviloissa sen verran kuin rahat antaa myöten.

Sokereista vielä: eilen illalla söin iltapalaksi yhden ruisleivän, kolme pientä hapankorppua, kukkakaalia ja tomaatin. Sen jälkeen tunnin päästä sokerit 8,8. Aikamoista. Mutta kun noille nyt ei aiota mitään tehdä, niin mikäs siinä sitten. Olkoot semmoiset. Ja tuossa ei kyllä hiilihydraattimäärät mitkään valtavat ole, sanon.

36+6

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti